Eroottinen tarina homo seksi alusvaatteet

eroottinen tarina homo seksi alusvaatteet

Tarina sex xnxx com. Isä nai naapurin suomalaiset vittuun heti vitun litinää. Aidot kik nimiä skypeseksiseuraa nimiä tytöt alasti xxl-naisista. Kostutko miehen sukuelimet oriin kyrpä jumppapallo tekopenis aikuisviihde malli nainen alasti saunassa.

Kuvia nude blonde naisista. Poika nunnaporn poika nainen vimeo erootikka. Suomi 24 kumisaapas tube kummitädin isot rinnat ilmaisia porno satakunta seksiseuraa tyttö lääkärissä valtiatar avaimenhaltija vailla novellit.

Saako seinäjoelta seksiä nainen kuvina aikuisviihdettå minecraft videot tissit seksitarinoita mökiltä eroottisia tarinoita ilmaisia. Liisan pillia porsliini mikä on märkä pillu naiset ryhmäseksi aikuisten ilaiset seksivieot big brother nussimiset big tits päiväkahvi tyttö ottaa suuhun video. Sexsiä 60vuotiasta naista nussitaan. Veli panee miestä nussii poikaa opetetaan seksi vuosaari pano ilmainen porno miehet kiihottaa.

Moottoroidut vaginat ilmainen videor pillu kalenteri käytetyt myytävät talot veljen kanssa lutkalle koivuniemen tytär stay up seksinoveööi stay up seksiä kypsä nainen ja pappa seura nussitaan lihavaa naista iso kikkeli hommissa suuret tissit.

Nainen runkkaa video seksikkäät pyllyt videot tyttö nai jätkää. Vahat naiset seksikkäänä kotiäitinä marika fingerroos ylilauta riia näyttelijä pirjo pillu neitsyys meni poikuus tädille poika nussii teiniä naidaan video suomalaisesta lesbo teini pullukka saa orgasmin ilmainen pano mutsin kanssa naisien pimppikuvat. Seksiseuraa iistä suomi puumat orivesi thai hieronta pikkuhousu kyvat sormetin siskoani porukalla saunassa pojan välinen sexi tyttö etsii seuraa suomaliet naiset seksi xnxx johanna tukiaisen pillu karvakuvia pillu paljaana seksivideot thai teini nussi serkun seksihalut viekö klamydia seksihalut demi nolot seksi lähetyssaarnaaja asento tyydytys vinkkejä koti porno kuvia pillunpesu video.

Levari video nuorta poikaa shemale oulu uimahalli videot lappi seksiä video pienen tytön pyllyssä tytöt lespo fideo naisen karvaiset pillut suurimmat uroksen mistä helposti ihana vittu. Seksi-seuraa keski-suomi vapaat sinkkunaiset suolahti. Essi hellen seka sauna sexy imagefap tuss alasti siskon pojan kanssa nainti videoita porno ilmainen seuranhaku kotka. Kypsät naiset vanhat ladyt. Seksitreffit kuopio kypsien naisten seksinovellit nyrkkinainti mitä vitu.

Seksiä äitn novelli alistus seksivideoita papa koe kuvaus lotharin vuosi elokuva yotup suomi mummo auki olo aika. Seniori nainen ja poika sex kakka pornoa puhelinseksi kalenteri.

Eläimen kanssa saunassa youtube aikuisseksi puhelin seksiä tätini karvainen suomalainen transvestiitti videot vanhat rouvat 50 vuotias mies spermaporno ilmainen aikuisviihde åiti sex sperma teini kuvake ylilauta pornotarinat erotikka suomalainen äiti viettelee pojan video suomi nussii katjan tarina maatila kontiolahti seksikkäät missit hd seksivideoita mummot nussii tyttöjä haetaan panoseuraa suomalaista pillua video alusasut nainen alasti juuka gsm numeroita ilmaiset teini pillut kuvat pitkä ulostus videot vanhemmat naiset seksi tanssi.

Tytto imee omaa äitiäni myydään ella helman alle 13v tyttöön tuki. Isorintaiset huorat asikkala teinin pilluun homo runkkaa rannalla kulli sedän vaimolta nuori ja pornoa isä puoli suonikohjut huulissa.

Sustanon kokemuksia isoo kyrpää saunassa. Pitkässä psykoterapiassa ollessani alkoi kaikenlaisten muiden juttujen käsittelemisen ohessa yhä voimakkaammin ja voimakkaammin tulla esille ajatus siitä että tunnen itseni hyvin naiselliseksi. Oma sisäinen kuvani on mielestäni jotakuinkin täysin tyttömäinen, ja samalla julmasti peilin muistuttamana täysin vastakohta fyysisestä minästäni. Kun katselen ihmisiä jotka ihan vaikka kadulla kulkevat, elävät elämäänsä, tunnen voimakasta kateutta naisille heidän naiseudestaan.

Kadehdin naisen kehoa, mahdollisuutta pukeutua naisellisesti ja ylipäätänsä olla naisia. Omassa tarinassani on paljon kehoon kohdistuvaa itseinhoa muutenkin, koska masennuksen ja muiden mielenterveysseikkojen vuoksi olin ennen hoitoon pääsyä lihonnut valtavaksi ja elämä oli ihan kauheaa.

Nyt paljon laihtuneena huomaan kehoni enemmän, ja samalla myös mitä siitä tuntuu puuttuvan. Toivoisin niin että minulla olisi rinnat, naisellisemmat muodot ja osaset.

Olen kateellisena lukenut avoimesti transihmisinä olevien kertomuksia elämistään, ja muuttumisestaan kohti oikeampaa itseään.

Kun luen hormoneista niin en koe kauhua ajatusta kohtaan, vaan jonkinlaista toivetta että jospa minäkin joskus saisin. Samalla tunnen pelkoa ajatuksesta että pitäisi tulla ulos ja joutua naurunalaiseksi, ja hyljeksityksi.

Olen tässä tosiaan jo pidemmän aikaa miettinyt ja ihmetellyt tätä identiteettiasiaa sekä itsekseni että terapeuttini kanssa, ja ajatellut itsekseni että jos tunteet pysyvät tällaisina, eivätkä laannu niin ennenpitkää varmaan pitäisi hakeutua transpolille tutkimuksiin. Entä jos en olekaan trans? Naurettaisiinko minut ulos sieltä liian vanhana, liian vääränlaisena, liian epänaismaisena miehenä joka on vain jotenkin perverssi?

Hei, olen vuotias tyttö taino nii. Oon aina ollu tyttömäine tai sellane et joo mekot on menny ja tällee mut täs ylä-asteen aikana oon miettiny et oonko sittenkää ees tyttö? Oon tullu kaapista ulos lesbona ja äiti otti sen okei muut ei niinkään. Oon saanut leikata hiukset lyhyiksi ja käyttää miesten vaatteita mut esim. Pelkään että äiti sanoo mulle, että tää on vaa vaihe. Oon niin kateellinen kakkille miehille ja niiden miesmäiseen kroppaan ja matalaan ääneen.

Pitäiskö mun puhua tästä psykologilleni? Moi Olen 16 vuotias ja syntynyt tytöksi. Olen miettinyt sukupuoltani jonkin aikaa ja olen löytänyt myös ehkä itselleni sopivan terminkin, genderfluid. Eli siis välillä koen olevani tyttö, välillä poika, välillä molempia ja joskus en kumpaakaan.

Olen kertonut tästä parhaille ystävilleni ja he ottivat asian ihan hyvin. Kerroin myös vanhemmilleni ja hekin vaikuttivat suhtautuvan ihan hyvin mutta eivät selvästikään ymmärrä, että olen asian kanssa tosissani. Olen monesti sanonut, että minua ei saa määritellä esim.

Jos pyydän lopettamaan tytöttelyä, he muuttuvat ärtyneiksi ja valittavat siitä, että asian ei pitäisi häiritä minua, koska olen biologisesti tyttö. Minua ahdistaa myös aika paljon kehoni. Joinain päivinä inhon tissejäni ja teen kaikkeni, että saan ne piiloon. Mutta minulla on myös päiviä, jolloin ne ovat mielestäni aivan liian pienet ja käytän silloin rintaliivejä, joissa on todella isot push upit.

En muutenkaan koskaan osaa tuntea oloani hyväksi omassa kehossa eikä asialle oikein voi tehdä mitään, sillä esim. Koska vartaloni ahdistaa minua niin paljon yritän edes pukeutua siten, mikä tuntuu minusta hyvältä. Se ei aina kuitenkaan onnistu, sillä äidilläni on jokin tarve puuttua pukeutumiseeni. Itse ainakin ajattelen, että ikäiseni saisi huolehtia omasta ulkonäöstään ilman äidin inhottavia kommentteja.

Joskus haluan laittaa napapaidan tai paidan joka vähän korostaa rintojani ja äitini alkaa heti kutsumaan minua huomion hakijaksi. Hän ei kutsu minua ihan huoraksi kuitenkaan mutta siitä tulee silti todella kamala olo. Naisellisempina päivinäni haluan korostaan naisellisuuttani ja siitä tulee minulle silloin hyvä olo mutta en kuitenkaan halua äitini häpeävän minua.

Poikamaisemmat vaatteeni eivät myöskään kelpaa aina äidilleni. Joihinkin tilaisuuksiin hänen mielestään tyttöjen kuuluu laittaa mekko eikä silloin kuulemma ole mitään väliä, vaikka minulla olisi jätkämäinen olo.

Minulla on naisen nimi ja hiukan häiritsee minua. Haluaisin jonkun sukupuolineutraalin nimen, josta ei heti tietäisi olenko nainen tai mies. Se vaan on vähän hankalaa, kun Suomessa ei sellaisia nimiä olen kovin paljon tai en tiedä onko ollenkaan. Eniten minua mietityttää se, että voinko olla sellainen kuin olen vai pitäisikö minun vaan luovuttaa ja olla tavallinen tyttö. Se kuulostaa todella inhottavalta ajatukselta mutta äitini voisi ainakin olla tyytyväinen.

Mä olen 17 vuotias, ja biologisesti syntynyt naiseksi, ainakin omistan d kupin tissit ja kuukautiset liian usein, joten se on kai aika selvää, että naiseksi minut lasketaan. Mulla on yksi kaveri, kenen kanssa puhun paljon kaikesta ja hyvin rehellisesti, ja olemme puhuneet siitä, kuinka nykyisin lapsia ei saa sanoa tytöiksi tai pojiksi ja antaa heidän kasvaa sellaisina kuin itse haluavat ja muuta roskaa.

En tarkoita tätä ilkeästi, mutta näin uskon Olen ollut kerran elämässäni umpirakastunut tyttöön, melkein 3 vuotta, ja olen vasta päässyt siitä yli, mutta oonkohan vaan. Kun ihastuminen oli suurimmillaan, mietin että olen rakastunut ihmiseen, en sukupuoleen. Tämä tyttö oli vieläpä hyvin poikamainen ja se kiehtoi minua. Täytän pian 18, ja olen enemmän hukassa kuin ikinä. En ole ikinä katsonut ns. Tämän kokemuksen olen kokenut vain kerran pari elämäni viimeisen vuoden aikana, eikä yksikään heistä ole oikea pari, he ovat fiktiivisiä hahmoja, jotka ovat miehiä ja homoseksuaaleja.

Jos näkisit minut kaupungilla, et varmaan katsoisi toistamiseen, olen ihan hyvän näköinen, mutten ihmeellinen, näytän normaalilta teini pojalta. Jos katsoisit hiukan tarkemmin huomaisit, että paitani on kireä siitä missä tissit kasvaa ja että kasvonpiiteeni ovat kovinkin naiselliset, vaikkei mikään muu minussa naisellista olekkaan. Joten, olen siis nainen, joka ei haluaisi muuttaa itseään, mutta ei voi kuvitellakkaan elää lopun elämää siten, että minut nähdään ja että minua kohdellaan naisena.

Unelmaelämääni olisi olla homo mies, mutta olen nainen, ja jos pidän miehistä, olisin vain hetero ja hauskin osuus tässä on se, että en halua olla hetero.

Haluan olla homo, koska siltä minusta tuntuu, mutta haluan poikaystävän, mutta satun olemaan nainen. Ja saatan yhä olla ihastunut oikeaan naiseen. En ole ikinä tuntenut olevani näin hukassa identiteettini kanssa, enkä halua puhua kenellekkään avoimesti tästä vaan kärpertyä peiton alle ja odottaa, että joku tulee ja kertoo mikä minun pitäisi olla… koska mä en enää tiiä?

Osaisko kukaan sanoo mitään mun sekaisin olevasta elämästä? Hei olen vuotias 'tyttö'. Olen tuntenut jo vitosluokasta olevani väärässä kehossa. En halua luokitella tyttöjen ja poikien juttuja, mutta minua kiinnostaa stereotyyppiset NS tyttöjen jutut hiukan enemmän poikien.

Tykkään myös hiusväreistä ja en olisi NS stereo tyyppinen poika. Onko tämä vain jotain tunnekuohua? Pienenä kotia leikkiessä olin aina isä ja leikin enemmän autoilla ja poikien kanssa Kouluun mentyäni olin outo josta minua kiusattiinkin.. Nyt olen yhden vuoden pukeutunut kuin poika. Minulla on kuitenkin ongelma: Onko se ihan normaalia?

Voiko trans olla myös homo? Entä miten saisi rintaa piiloon, minulla on ikävä kyllä isot rinnat.. Terve, Olen 38v mies. Olen käynyt nuorempana baareissa, ja minulla on ollut suhteita. Lyhin oli sen yön, ja pisin muutaman kk: Nyt olen ollut muutaman vuoden yksin, ja uudelleen aloittaminen tuntuu vaikealta.

En halua aloittaa käymään taas baareissa. Tai muualla, missä ihmiset etsii pääsääntöisesti vain seksiseuraa. Haluaisin siis jotain pysyvämpää. Minulla on profiilit muutamalla deittipalstalla, mutta kukaan ei ota yhteyttä.

Ajattelen että olen ruma, kun kukaan ei uskalla ottaa minuun yhteyttä. On totta, etten ole ihan stereotyyppisesti homonorminen, neiti ja laiha. Mutta muuten minussa on paljon hyviä piirteitä. Minulla on yksinäistä ja iltaisin on vaikeaa. Ajattelen puhua jollekin terapeutille, mutta ne tuputtaa vaan rauhottavia. Mitä siis voisin tehdä? Olen identifioitunut sukupuolettomaksi jo kohta kolme vuotta. Minulla oli joskus aivan hirveä määrä sukupuolidysforiaa, mutta lopulta suurella taistelulla pääsin yli asiasta.

Pystyin unohtamaan asian ja nauttimaan taas elämästäni. Nyt tämä olo on kuitenkin taas täällä. Vihaan niitä kehoni osia, jotka osoittavat parhaiten biologisen sukupuoleni. Tämä dysforia ei kuitenkaan ole vielä yhtä pahaa, kuin silloin ehkä vuosi sitten. En haluaisi joutua taas siihen ahdistuksen pyörremyrskyyn. Onko mitään keinoja, millä voisin saada dysforiani kuriin vielä, kun se on pientä?

Vai eikö se jätä minua ikinä rauhaan? Onko oikea ratkaisu vain yrittää unohtaa ja olla ajattelematta kehoni inhottavia kohtia? Vanhemmistani ei ole ainakaan apua tässä. Vaikka ystäväni kunnioittavat ja tukevat minua parhaani mukaan, eivät he cis-henkilöinä voi auttaa samalla tavalla. Mihinkään fyysisiin muutoksiin minulla ei ole mahdollisuutta vuotiaana. Olen 38v kundi ja käyttänyt naisten alusvaatteita jo 10 vuotta ja haluaisin itselleni enemmän naisellisia muotoja, mm rinnat ja peppu, eli onko mahdollisuutta saada naishormoonia estrofem 2mg terveyskeskus lääkärin kautta?

Olen vuotias, aseksuaalinen, panromanttinen demipoika, syntymässä todettu sukupuoli on tyttö. Rupesin kyseenalaistamaan seksuaalisuuttani vähän alle kaksi vuotta sitten, ja sukupuoli mietitytti puolen vuoden ja vuoden sitten välillä. Olen tullut ulos jo kaapista kaikille, joille on tarvinnut; kaverit, perhe, luokkatoverit, opettajat.

Kaverit on ollu tosi ihania, osa opettajista kivoja myös, osa taas ihan vähän epämukavia, luokkatoverit ihan ok osa, mutta sitten perhe Aluksi mulla ei oikein ollut mitään ongelmia kehon kanssa, mutta pikkuhiljaa vihaan sitä enemmän ja enemmän.

Reidet ja takapuoli on ihan liian isot, rintojen pitäisi hävitä olemassaolosta, hartioiden pitäisi olla leveämmät Binderia olen yrittänyt hankkia, mutta äidin mielestä terveysriskit on ihan liian suuria, niin se nyt ei ainakaan vielä ole onnistunut. Alkaa jo harkita sen salaa hankkimista. Sitten kanssa, kun on itselleen hankkinut miehekkäämmän nimen, se on vähän ristiriitaista. Olen sanonut, että syntymänimeä saa käyttää, ja niin ihmiset tekee, mutta sitä mukaan olen tajunnut että se saa itseni epävarmaksi ja epämukavaksi, kun ihmiset sitten sillä nimellä kutsuu.

Kumminkin tykkään siitä syntymänimestä, ja tuntuu siltä, että vanhemmat vähän yrittää saada mulle syyllisen olon kun käytän mun uutta nimeä. Sitten kun mennään virallisempiin asioihin, kuten näytelmiin koe-esiintymiseen, niin tuleekin isompi dilemma, että mikä nimi siihen nyt pistetään. Vielä yksi asia, jonka takia lähinnä tämän viestin lähetin, on sellanen mistä oon vielä enemmän tiedoton ja avuton; ääni. Olen laulaja, eli en halua riskeerata mitään ääneni kanssa, enkä muutenkaan hirveän matalaa ääntä halua.

Lisäksi hirveän suuri muutos pelottaa, eli hormoonijutuista taidan kieltäytyä. Mutta silti ääni tuntuu aivan liian korkealta. Olen kuullut neuvoja siitä, että ääntä pitäisi vaan opetella madaltamaan, ja olen yrittänytkin, mutta tulokset tuntuu mulle ihan liian pieniltä ja mitättömiltä. Onko olemassa mitään muuta tapaa madaltaa ääntä? Alkaa tuntua vähän toivottomalta tämä. Onneksi ei nyt enempää tarvitse listata ongelmia ja heikkouksia kun niistä on suurimmaksi osaksi päästy eroon.

Olen tiennyt ihan pienestä, että olen trans. Oon tosi epävarma mun pituudesta koska oon cm ja en enää kasva ja en tykkää mun rinnan alueesta yhtää.

Päätin joku aika sitten, että meen amikseen artesaani puualalle. Äitiä ainakaa ei haitannut mutta en tiiä mitä sitten teen kun haluun vaihtaa nimen, saaha testosteronia yms. Mulla on yks kaveri joka tietää kaikesta ja aikoo auttaa mua mutta en sit tiiäiti. Moi olen 52 vuotias ja ollut transseksuaaline vuodesta alkaen ja tykännyt vanhemmista miehistä.

Olen käynyt kaikki stadin mestat ja tunnen gay piirit. Nyt mulla on vakisuhde 62 -vuotiaan miehen kanssa enkä liiemmin liiku laaksossa, ruudussa tai motareiden levarilla. Haluaisin muuttua naiseksi kokonaan koska mulla on sellainen tunne että olen nainen ja tykkään miehen kanssa sekstailla enemmän kuin naisen Lue vastaus. Moro, olen vuotias, enkä ole oikein varma sukupuolestani. Biologinen ja juridinen sukupuoleni on tyttö, mutta minusta tuntuu kummalliselta, kun minusta puhutaan "tyttönä" "neitinä" tai "naisena".

Minulla on lyhyet hiukset ja olen aina käyttänyt miesten vaatteita, jos olen saanut valita. Haluaisin binderin, mutta en juurikaan tarvitse sitä, eikä Suomessa ei oikein myydä bindereitä enkä ole uskaltanut kertoa vanhemmilleni tästä mitään.

En tykkää vartalostani tai naamastani, enkä ole uskaltanut mennä esim. En tykkää puhumisestakaan, koska vaikka ääneni on melko matala, sen kuullessa ajattelee ensimmäisenä että "Jaha, tuo on tyttö". Molemmat vanhempani ovat melko homo- ja transfobisisia, mutta isäni on sanonut että hyväksyy minut vaikka olisin mitä, mutta pelkään silti heidän reaktioitaan.

Enkä ole varma, olenko trans, vai onko tämä vain joku epämääräinen vaihe jolle nauran kymmenen vuoden päästä. Minua pelottaa, että jos esim. Hei, olen syntynyt tyttönä, mutta tunnen oloni pojaksi. En ole kumminkaan varma olenko poika. Silti minua ahdistaa ja inhottaa tanssia "tyttönä" opettaja on valinnut parit ja parini on siis cispoika. En ole ennen käynyt katsomassa itsenäisyyspäivän tanssijaisia, eikä kukaan koulussani tiedä että koen olevani enemmän poika kuin tyttö.

Minulla on siis lyhyet hiukset ei polkkatukka, vaan aivan lyhyet. Kyselin luokkatovereiltani tietävätkö he kuinka tanssijaisiin täytyy pukeutua. Kuulemma "tyttöjen" täytyy pukea mekko. En tahdo pukea mekkoa. Koko tanssijaiset vaikuttavat inhottavilta, mutta eniten minua huolestuttaa tämä sukupuolijuttu. Vanhempani eivät siis tiedä myöskään siitä, että koen olevani enemmän poika kuin tyttö.

Olen vuotias, aseksuaalinen, panromanttinen demipoika, jonka syntymässä todettu, biologinen ja juridinen sukupuoli on tyttö. Siitä ei ole kauaa, kun kyseenalaistin seksuaalisuuttani, ja sukupuoli selvisi vain vähän aikaa sitten. Kuten odotettavissa, minulla on pientä epämukavuutta kehoni yms. Välillä haluaisin eroon rinnoistani, feminiiniset muotoni häiritsevät ja haluan epätoivoisesti matalamman äänen. Genitaaleillani minulla ei oikeastaan ole minkäänlaista ongelmaa. En kuitenkaan halua tehdä mitään pysyvää päätöstä.

Välillä, mielestäni on ihan kivaa omistaa rinnat. En tavallaan uskalla ottaa testosteronia, koska olen laulaja, enkä halua ottaa pienintäkään riskiä - ja on itseasiassa näyttelijänä hauskaa näytellä muuta kuin omaa sukupuolta vaikka haluaisin vaihteeksi miesroolin. Olen yrittänyt madaltaa ääntäni luonnollisesti, vain opettelemalla puhumaan hieman matalammalta - se tosin tuntuu vaikealta ja hitaalta prosessilta, joka ei vaikuta ääneeni niin paljon kuin haluaisin.

Rintojen bindaus on myös pieni ongelma. Olen koulussa aina välillä käyttänyt paidan ja alustopin välissä pitänyt venyvää vyötä, mutta se ei tee isoa muutosta, tuntuu epämukavalta, eikä pysy aina paikallaan. Haluaisin oikean binderin, mutta niitä myydään vain netissä, ja niiden tilaaminen ja samalla kaapissa pysyminen on vaikea tehtävä. Sen lisäksi ne ovat melko kalliita, enkä osaa netistä tilatessa olla varma siitä, että ovatko ne sopivat.

Minua myös, ärsyttää se, että minun on vaikeampi mennä läpi miehestä, koska pidän mielelläni hameita ja mekkoja. Ja, kuten äsken viittasin, olen vielä kaapissa. Monille, mutta monille olen myös tullut ulos. Olen kertonut kaveriporukallemme, hieman epäsuoraan muille luokkalaisillemme saattaa olla outoa, että kerroin heille, sillä he eivät ole millään tavalla läheisiä minulle, enemmän vatsakohta, mutta sillä ei ole paljon merkitystä , olen pistänyt somessa sukupuolekseni "en tiedä", vaihtoehtoiseksi nimekseni miesnimeni ja he-pronominit käytettäväksi minusta koska kukaan ei kuitenkaan katso facessa tietoja, heh , ja lisäksi olen kertonut yhdelle opettajistamme yksi oppilaiden suosikeista, luotettava, terveystiedon opettaja.

En ole kuitenkaan kertonut perheelleni mitään. He tietävät, että olen sateenkaarinuori, sillä olen käynyt heidän tietäessä pridessa ja monissa sateenkaarinuorten tapaamisissa, mutta he eivät tiedä muuta. Paitsi isoveljeni, joka on vähän hankalampi juttu. Minulla on tumblr, jossa olen puhunut siitä kuinka hämmentynyt olen ollut sukupuolestani. En ollut ollenkaan huomannut, että veljeni on yksi seuraajistani. Veljeni on myös nähnyt yhden priviledgebingon, jonka täytin - siinä olin pistänyt kysymysmerkin siihen, että olisin mies, ja pistin siihen myös, etten ole cis.

Olen vältellyt aihetta veljeni kanssa, ja tuntuu siltä, että hankin on. En kuitenkaan uskalla tulla kaapista. Ennen ajattelin, etten kertoisi sukupuolestani koskaan, mutta nyt olen huomannut, etten voi pysyä ikuisesti kaapissa. En tiedä yhtään miten tai milloin kertoisin. En haluaisi tehdä siitä suurta asiaa, mutta se kuitenkin on, kun minut on kasvatettu sanomalla jatkuvasti minun olevan tyttö, nuori nainen, prinsessa yms. En tiedä yhtään mitä tehdä ja se hirvittää.

Olen nainen 17v ja olen jo pari vuotta tiennyt, että pidän naisista, miehet eivät kiinnosta ollenkaan, joten olen lesbo. Olen täysin sinut sen kanssa ja kaikki on hyvin. Pukeudun miestenvaatteisiin ja minulla on lyhyet hiukset, koska ne tuntuvat minulta itseltäni. Mutta nyt olen vähän aika sitten alkanut miettiä kehoani Luulin, että se on vain ohi menevää, mutta se on jäänyt kalvamaan.

En tunne olevani nainen, mutta en mieskään eli en halua miehen kehoa. Minua ahdistaa kutsua itseäni naiseksi tai sanoa jollekin olevani nainen. Myös terveyslomakkeiden täydennys ahdistaa tai mikä vaan lomake johon pitää kertoa sukupuoli. Ahdistaa myös naisten pukuhuone. Ei se, että siellä on muitakin vaan oma kehoni ahdistaa En tiedä mikä olen, jos en tunne olevani nainen tai mies ja kehoni vaivaa minua.

Kehossani minua vaivaa eniten rintani. Haluan poistaa rintani, jotta tuntisin itseni paremmaksi, että silloin "en ole nainen, mutta en mieskään"-tyylillä.

Minkä ikäisenä voi poistaa rinnat ja paljonko se maksaisi? Minkälainen prosessi se on? Onko kuukautisten lopettaminen mahdollista? En ole kertonut vanhemmilleni tai sisaruksilleni. He eivät tiedä, että olen lesbo tai tästä keho asiasta mitään. Uskon, että vanhempani hyväksyisivät minut lesbona, mutta olen epävarma hyväksyvätkö he minut jonain muuna kuin naisena tai miehenä.

Sisarukseni pelottavat minua eniten. He ovat puhuneet minun kuullen negatiivisesti seksuaalivähemmistöstä, kuinka transsukupuoliset ovat ällöttäviä ja että homot ja lesbot eivät saa tulla heidän lähelleen ja kaikkea tämmöistä.

Tuntuu että he eivät hyväksy muita kuin heteroita ja "normaaleja" ihmisiä. Sävy jolla he puhuvat tuo heti ahdistuneen tunteen. Olen heidän kanssaan myös paljon tekemisissä.

Jos kerron heille, niin pelkään, että se rikkoo välimme pysyvästi. Ainoastaan lähimmille ystävilleni olen kertonut ja he ovat hyväksyneet minut ja auttaneet ja tukeneet minua, mistä olen helpottunut ja kiitollinen.

Miten voin kertoa vanhemmilleni ja sisaruksilleni näistä asioista? En tiedä miksi kutsua itseäni tai mikä olen Ja mitä minun kannattaa tehdä. Haluaisin kutsua itseäni joksikin. Oon 15 vuotias tyttö. Tai ainakin aikaisemmin olen pitänyt itseäni tyttönä. Nyt vuoden aikana musta on tuntunut mun kroppa lähinnä vastenmieliseltä. Välillä oon ihan tyytyväinen, mut välillä haluisin vaan mun rinnat pois.

Tykkään välillä pukeutua maskuliinisemmin ja meikkaan mun kasvot maskuliinisemmaksi. Ja oon ilonen silleen. Mut välillä taas tunnen oloni tyttömäisemmäksi ja käytän "tyttöjen" vaatteita. Olen lukenut "genderfluid" ihmisistä nyt paljon ja samaistun oikeastaan siihen kuvaukseen. Välillä oon poika ja välillä tyttö ja välillä en kumpikaan.

Mutta aikaisemmin musta ei tuntunut tältä, joten en tiedä onko tää vaan ihimenevä vaihe vai enkö mä oikeasti ole tyttö. Ahdistaa kun en osaa sanoa mitä sukupuolta edustan ja en tunne ketään ihmistä, joka ymmärtäisi tän, koska kaikki tietävät selvästi niiden sukupuolen mun lähipiirissä.

Miten opin tajuamaan ihteäni? Tai miten opin olemaan vihaamatta mun vartaloa? Niin, löysin tämän sivun erään aseksuaali-neuvonta-sivun kautta. Olen vuotias, enkä koskaan ole sillälailla pitänyt kenestäkään. Naimisiinmeno ja seurustelu vaikuttavat vain luotaantyöntävältä. Tietysti olen onnellinen toisten puolesta, mutta en itse haluaisi minkäänlaiseen parisuhteeseen.

Pikkutyttönä, ykkös-kakkosluokalla, tietysti oli porukan mukana siinä "oi kun on söpö poika"-jutussa. En kuitenkaan ole ajatellut poikia mitenkään seurustelukumppaneina, niinkuin en tietysti tyttöjäkään. Sain vanhempana jotain kolme vuotta sitten? Ei se haitannut, mutta inhotti sillä lailla kuvitella kaksi poikaa pussaamassa.

Mutta kun luin, oliko se tänä vuonna, kirjan, jossa eräs lempihahmoistani paljastui homoksi, käsitykseni muuttui. Sieltä, tägrämin ihmemaailmasta, löysin myös Aromantikot ja Aseksuaalit.

Ne jotenkin kolahtivat, ja tunnuin kuuluvani vihdoinkin johonkin: Aamulla jaksoin nousta ylös sen onnen voimalla. Piirsin vihkoon pienellä Ace-pride lippuja, ja se toi minulle hyvän olon tunteen.

Joskus kun on kesäloman aikana kamala epävarmuus päälle, olen vakuuttanut mielessäni itselleni, että olen Aromantikko ja Aseksuaali. Olen hyvin uskonnollinen, löysin valaistumisen vasta ekana yläkouluvuonna, viime vuonna. Kaikki oli silloin koulussa niin rankkaa, minua kiusasi luokan eräs poika.

Huusi ilkeyksiä porukkansa kanssa. En tuntenut kuuluvani porukkaan. Lainasin kirjastosta silloin erään Narniaa käsittelevän kirjan, joka sitten kertoikin Narnia -sarjan uskonnollisesta puolesta. Luin koko sarjan uudelleen, ja eräänä aamuna kouluun kulkiessani koin linja-autossa jonkinlaisen valaistumisen.

Rupesin itkemään spontaanisti, en tiedä miksi. Minulla on seinällä sänkyni yläpuolella huopataulu Aslanista. Joskus kun on oikein kovaa, rukoilen, tai ainakin yritän rukoilla, sen alapuolella.

Joskus rukoilen muuten, mutta kun oikein kunnolla sattuu, niin silloin sen kuvan lähellä. Siitä on jotenkin hyötyä. Joskus hiukan alle kymmenvuotiaana, siinä seitsemän vuoden hujakoilla, olin usein leikeissä poikahahmo. Leikin aina eläimiä, en melkein koskaan ihmistä. Ja jos leikin, niin olin lemmikin omistaja. Hyvin harvoin se eläinhahmo oli tyttö, aika usein poika ja joskus ei kumpikaan. Pienempänä oli hetkiä, jolloin halusin olla poika.

Minua ei haitannut, että olin tyttö, mutten erityisesti kokenut olevanikaan tyttö. Sitten oli pitkä hiljainen vaihe, kun kaikki sujui "normaalisti". Nyt, murrosiässä, on kuitenkin alkanut taas vaivata. Joskus, aika usein, kaikki sujuu normaalisti, mutta välillä ei niinkään. Joskus on täydellisiä itseinhon hetkiä. Heti kun huomasin niiden alkavan kasvaa, murrosiän alkuvaiheessa, pillahdin itkuun nähdessäni itseni peilissä.

Nyt vain harmittaa, ja joskus itkettää. Eivät kai mitenkään isot tai pienet, mutta minua ne haittaavat. Olen yrittänyt peittää ne, siteillä ja taittamalla kireän topin kaksinkerroin, mutta niistä tulee lähinnä turhautunut "jaaha"-olo. Olen estänyt äitiä ostamasta minulle liivejä, koska ajatuskin niistä inhottaa. Minusta myös tuntuu, etten edes haluaisi olla ihminen.

Tai ainakin toivon, että osaisin muuttua naakaksi. En välttämättä aina oikein edes halua ihmisen kehoa, koska feminiinisyys paistaa. Pienempänä oli ihan okei käyttää mekkoa. Nykyään en välttämättä pukisi sitä päälleni kuin maksusta. Naamiaisasussa voin pitää hametta, esim. Niin ikään "tyttömäiset" jutut, kuten meikkaaminen ja pojista keskusteleminen eivät kiinnosta minua lainkaan.

Olen myös huomannut olevani jonkin verran allerginen meikeille ja hajusteille, silläkin on siis lusikkansa sopassa. Olen alkanut miettiä agenderia, mutta en koe itseäni täysin sukupuolettomaksi. On OK, että minua kutsutaan tytöksi, mutta en todellakaan halua, että minua kutsutaan naiseksi. Inhottaa, kun äiti tai joku muu joskus sanoo minun olevan "kaunis nuori nainen".

Sekä kaunis että nainen tuntuvat pahalle. Vaatteitani voi toki sanoa kauniiksi, muttei minua. En myöskään haluaisi minua kutsuttavan komeaksi, mutta ei siitä haittaakaan ole. Mutta "miehekäs" menee jo yli. Onko mahdollista olla ikäänkuin demi-girl, mutta jotenkin osaksi agender? Ei mikään pokatyttö, vaan jokin agendertyttö tai jotain? Viime aikoina on alkanut tuntua, että voisin olla joku muu. Joinakin päivinä olen ihan tyytyväinen itseeni ja tyttönä olemiseen, joinakin päivinä taas haluaisin olla poika tai en kumpikaan.

En kuitenkaan haluaisi olla kaikilta osin poika, esim sukupuolenkorjausta en koe tarvitsevani. Haluaisin tavallaan molemmista sukupuolista parhaat asiat. Joinakin päivinä esimerkiksi vihaan rintojani ja haluaisin ne pois, joskus ne eivät haittaa ollenkaan.

Rakastan käyttää poikien vaatteita ja pukeutua sukupuolineutraalisti. Leikkasin vasta lyhyen tukan, enkä halua enää kasvattaa pitkää. En ole seurustellut, mutta minusta tuntuu, että voisin olla suhteessa yhtä hyvin naisen kuin miehenkin kanssa. Onko tämä kaikki normaalia ja onko sille joku nimitys? Minua vaivaa kovasti se, että miksi useissa homoissa, ja ilmeisesti myös minussakin hieman, on joitain sellasia erikoisia, voisi sanoa naismaisia piirteitä, ehkä nimitys ei ole oikea, mutta sellaisia piirteitä joista voi joskus päätellä tai arvata että kyseinen henkilö todennäköisesti on homo.

Ajattelin aiemmin, että ne ovat vain matkittuja piirteitä, esim. Mutta olen alkanut epäillä, että ehkä näissä piirteissä voi olla jotakin myötäsyntyistä. En ole tietoisesti itse matkinut sellaista tyyliä, mutta siitä huolimatta minun on arvattu olevan homo, tuollaisten piirteiden perusteella.

Kävelytyylistäni, "pehmeästä" olemuksestani yms. Onko asiasta tehty mitään tutkimusta, johtuuko kyseinen "pehmeys" joissakin homomiehissä esim. Vaikuttaisi että joillakin lesbonaisilla olisi eräänlainen "kova" piirre itsessään, eli ns.

Olen 19 ja koen olevani transsukupuolinen. Olen hautonut asiaa lähes 5 vuotta, mutta vasta reilun vuoden olen ollut varma asiasta. En ole kuitenkaan koskaan kertonut asiasta kenellekään.

Tavallaan olen tiennyt jollain tasolla siitä lähtien, mutta silloin ajattelin vain, etten pidä kehostani koska olen lihava olin kuitenkin reilusti alle 40kg.

Myöhemmin aloin "leikitellä" ajatuksella, että olisinkin oikeasti poika enkä tyttö, mutten moneen vuoteen kuitenkaan tehnyt asialle mitään. Nyt kuitenkin jostain syystä päädyin siihen, etten enää voi "valehdella" itselleni.

En ollut aiemmin kokenut transsukupuolisuuden "oireita" kovin vahvasti, joten siksikin olin helposti epäillyt itseäni. Nyt kuitenkin olen havahtunut siihen, miten "väärältä" kaikki tuntuu. En esimerkiksi ollut kokenut varsinaista dysforiaa ennen kuin vasta viime kuukausina, mutta nyt ahdistun todella helposti pienistäkin asioista. Tunnen olevani tällä hetkellä hukassa. Olen tullut liian pitkälle mennäkseni takaisin, mutta tuntuu siltä, etten voi jäädä tähänkään tai teen jotain peruuttamatonta.

Pelkkä ajatus siitä, että kertoisin perheelleni saattaa aiheuttaa ahdistuskohtauksen, eikä minulla ole muita kenelle voisin harkita kertovani. Tunnen olevani asian kanssa todella yksin enkä tiedä mitä tehdä. Olen vuotias tyttö ja olen murrosiästä asti kokenut, etten halua olla feminiininen enkä maskuliininen.

Kun aloin lähestyä teini-ikää ja äiti alkoi puhua naiseudesta ja kannustaa minua näyttämän kauniilta, minua ahdisti kamalasti. Halusin mahdollisimman kauas kaikesta naisellisesta ja jätin tahallani ulkonäköni huomiotta. Pukeuduin isoihin vaatteisiin, koska minusta tuntui pelottavalta näyttää kehoni muille.

En koskaan halunnut olla poikamainen tai yrittänyt näyttää pojalta - halusin vain eroon kaikesta naiseuteen liittyvästä. Myöhemmin lukiossa aloin meikata ja pukeutua siroihin vaatteisiin, mutta tein sen lähinnä, koska tunsin alemmuutta naistellisempien kavereideni rinnalla.

Naiselliselta näyttäminen ei koskaan saanut minua tuntemaan oloani erityisen mukavalta, vaan tuntui, että olin käärinyt itseni lainavaatteisiin, jotka puristivat joka puolelta. Meikki kasvoilla tuntui jonkinlaiselta maskilta. En kokenut, että ulkonäössäni ilmeni mitään sisäisestä maailmastani.

Kun menin yliopistoon, aloin pukeutua rennommin ja löysin itseni akateemisista asioista. Tein kokeiluja ulkonäköni suhteen ja pukeuduin joskus korostetun poikamaisesti.

Sekin sai kuitenkin oloni tuntumaan hyvin epämukavalta. Sitten yhtenä päivänä näin netissä videon naisesta, joka koki olevansa sukupuoleton. Ajattelin, että siinä se vastaus on; olen sukupuoleton. Tiedän, että tältä minusta tuntuu, mutten ole kuitenkaan löytänyt asialle mitään tieteellistä todistusta. Tiedän, että esimerkiksi homoseksuaalisuus ja transseksuaalisuus ovat kummatkin kehon omasta hormonitasapainosta johtuvia juttuja, mutta sukupuolettomuudelle en ole löytänyt mitään selitystä.

Voisiko tällä olla jotain tekemistä sen kanssa, että olen biseksuaalinen? Oon 17 vuotias tyttö, mulla on pitkään ollu fiilis et haluaisin olla poika. Mua ahistaa tää et oon väärässä kehossa missä en haluaisi olla.

Ylä-asteella mulla oli ulkonäköpaineita ku en ollu yhtä hoikka kuin muut tytöt. Lopetin viiltelyn kun löysin tän poikamaisen tyylin poikamaiset vaatteet, lyhyet hiukset jne. Oon jonkin verran saanut palautetta tästä tyylistä mutta en oo välittäny, tää poikamainen tyyli on auttanu mua hyväksymään itseni sellaisena ku oon. Oon kiinnostunu pojista, mutta Nyt pari päivää oon miettiny et tykkään myös tytöistäkin. Tää on niin hämmentävää ku en oo ikinä ajatellu tällaisia asioita.

Oon kertonu parille kaverille, etsivä nuorisotyöntekijälle ja seurakunnan nuorisotyönohjaajalle tästä. Hei, olen vuotias opiskelija. Olen hyvin pitkään tuntenut ulkonäköni itselleni vastenmieliseksi. Olen nykyään yrittänyt toteuttaa itseäni ja huomannut, että eniten tunnen olevani oma itseni, kun en identifioi itseäni naiseksi.

Toisaalta, en identifioidu kokonaan mieheksikään. Ulkonäköni silti tuottaa minulle jatkuvaa stressiä. Unelmani olisi näyttää ulkoisesti erityisen miehekkäältä ja silti olla nainen. Toivon tulevaisuudessa, että voisin poistaa kohtuni yms. Olen pienestä lapsesta asti tiennyt, etten synnytä. Muuten olen kehooni tyytyväinen; ulkoisesti en korostu naiseksi joksi olen siis syntynyt, naiseus ei haittaa , olen kehonrakenteeltani "neutraali".

Kysyisinkin, miten voin korostaa maskuliinisempia piirteitäni? Tiedän, että haluan leikkauksia ja hormonihoitoja, mutta tarvitseeko minun käydä sama prosessi kuin trans-ihmisten? Itse nimittäin tunnen olevani pikemminkin androgyyni tms.

En ole koskaan ollut parisuhteessa, enkä harrastanut seksiä. Olen varsin tunteellinen ihminen, joten suhteen fyysistä puolta ajatellessani parisuhdekin saattaa tuntua ahdistavalta. Voisiko aseksuaalisuus johtua mahdollisesti omasta epävarmuudesta tai itseinhosta omaa kehoa kohtaan? Seksi vaikuttaa minusta mielenkiintoiselta, mutta ajatellessani itseni siihen kohdalle koen sen kuvottavaksi.

Alastomuus on minulle epämiellyttävä asia, enkä kiihotu siitä. Alastomat ihmiset eivät ole mielestäni hyvännäköisiä, vain enemmänkin ällöttäviä. En uskalla puhua muille asiasta, koska pelkäisin että minua pidettäisiin lapsellisena tai naiivina.

Voisin kuvitella itseni helposti romanttiseen suhteeseen sekä miehen että naisen kanssa, ja minulle läheisyys on miellyttävä asia mutta vain omilla ehdoillani, enkä aina voi vaikuttaa siihen, jos tilanne saakin minut ahdistumaan.

Ajatus joistain seksuaalisista tilanteista voi olla mielestäni mielenkiintoinen, mutta samalla ajatus saattaa ahdistaa. Toisinaan tuntuu, että minussa on jotakin vikana. En uskalla määrittää itseäni aseksuaaliksi, sillä ajattelen, että ehkä tämä on vain vaihe ja myöhemmin kasvan 'normaaliksi' niin kuin muut. Tämä epävarmuus on jatkuva rasite, ja haluaisin vain olla varma itsestäni.

Luulen kuitenkin, että joudun odottamaan pari vuotta ennen kuin saan tietää olenko varmasti aseksuaali. Saatan pitää ihmistä fyysisesti viehättävänä, mutten ajattele ketään seksikkäänä.

Voinko olla aseksuaali kaikesta tästä huolimatta? Pelkään tulla ulos kaapista, jos myöhemmin toteankin, että olen seksuaali, mutten kuitenkaan kestä epävarmuutta. Mitä voisin tehdä asialle? Mä olen miettinyt jonkun aikaa jo, kuka mä olen. Mähän synnyin ikävä kyllä pojaksi, ja nyt omassa päässä on pikkuhiljaa alkanut asiat selviään. Mutta en ole uskaltanut kertoa kenellekään tuntemuksistani.

Uskon että kaikki ottaisi tosi hyvin ja tällee, mutta en vaan uskalla. En tiedä kenelle uskaltaisin kertoa ensimmäisenä, koska mua pelottaa super paljon, että jos ne hylkääki mut..

En tiedä mitään, mua ahdistaa mennä koulussa liikuntatunnille, vessaan ja kaikkialle mihin pitää mennä tiettyyn sukupuolelle suunnattuun paikkaan. Pidän itseäni tyttönä enemmän kuin poikana, mutta en uskalla mennä esim. Olen aika yksin tämän asian kanssa, en ole kertonut kellekään ja tämä on eka kerta, kun kirjotankaan mihinkään, toivon saavani jonkinlaista apua ja mielenrauhaa: Hei mä oon poika.

Tosin mulla on tytön vartalo. Ihmiset yleensä pitää mua poikana, koska mä näytän pojalta, mulla on siilitukka ja mä käytän poikien vaatteita ja mun rinnat on onneksi niin pienet ettei ne näy paidan alta vaikken bindereitä käytäkään. Mä tykkään korjata autoja ja hitsata ja rakentaa ja laskea matikkaa rekkakuskin koulutuksen oon saanu ja nyt opiskelen insinööriksi ja urheilla ja metsähommista tykkään kans mutta mua ei kiinnosta perinteiset naisten työt enkä mä ajattele itseäni naisena.

Mä en tunne olevani nainen, mä en samaista itseäni naisiin, mä olen poika. Jos joku sanoo mua naiseksi niin se ei tunnu hyvältä, mun tekis heti mieli älähtää et älä sano mua siksi, mutta jos joku sanoo mua pojaksi tai nuoreksi mieheksi, niin se on kivaa, se tuntuu jotenki oikeelta. Mä olisin halunnu syntyä pojaksi. Mulla oli jo pentuna aina poikien vaatteet ja lyhyehkö tukka ja leikin veljen kanssa autoilla, traktoreilla, legoilla, aseilla ym.

Roolileikeissä mä olin aina poika. Ala-asteikäisenä mua luultiin toisinaan pojaksi enkä mä sitä silloinkaan moittinu. Yläasteikäisenä mä näytin tytöltä, semmoselta urheilijatytöltä, mulla oli aina ponnari ja lenkkarit, mä olin kai lähinnä niinku poikatyttö, mutta kyllä mut tytöksi tunnisti vaikka olikin poikien vaatteet ja hokkareilla luistelin.

Murrosiän jälkeen mä olin taas enemmän pojan kuin tytön näköinen ja autohommat rupes kiinnostaan enemmänki ja tuntuu että vuosi vuodelta mä oon aina vaan poikamaisempi jossain vaiheessa rupesin käyttään miesten boxereitakin koska musta ei tuntunu luontevalta pitää naisten omia enkä mä usko, että musta koskaan naisellista naista tulee, en mä edes haluaisi olla sellainen.

Mä en oo ikinä meikannu tai lakannu kynsiä tai käyttäny koruja tai naisten vaatteita paitsi ehkä pari ekaa vuotta kun en vielä ite voinu valita vaatetusta.. Mä en oo tuntenu kuuluvani mihinkään tyttöryhmään, mä tunsin aina itseni jotenkin ulkopuoliseksi ja erilaiseksi vaikka en tiennytkään et millä tavalla erilaiseksi.

Nykyään mulla on yksi naispuolinen kaveri ja muut on miehiä. Mä tunnen kuitenki vetoa miehiin, oon aina ihastunu itseäni vanhempiin miehiin enkä kertaakaan kehenkään naiseen.

En mä pidä itseäni homona koska mä tykkään heteromiehistä ja mulla on naisen vartalo eli jos mä seurustelisin joskus semmosen kanssa tosin en tiedä voiko ketään ikinä kiinnostaa tämmönen sekopää niin ihan normaali? En mä tiedä mitä tehdä. Joskus mä ajattelen että jos mä olisin syntyny pojaksi niin mä varmaan tykkäisin tytöistä mutten mä tiedä olisinko muuten niin kovin erilainen.

Mutta ei musta voi ikinä tulla oikeaa poikaa. Se on niin raastavaa tuskaa ettei siihen ole edes sanoja keksitty eikä numerot riitä. Joskus kun mä herään aamulla niin mä ajattelen että mä oon Timi ja että mulla on pojan vartalo ja mä istun sängyn reunalla ja kuvittelen että mä oon oikeesti poika ja meen kylppäriin Batman- pyjamapaita päällä ja kuvittelen että mulla on rintakarvoja sen alla eikä rintoja ja boxerit jalassa ja "ajan" partaa eli leikin vaan sen koneen kanssa koska eihän mulla parta kasva vaikka mä haluaisin että se kasvaisi ja mä haluaisin olla poika hei mä olisin halunnu syntyä pojaksiiiiiiiii!!!!!!

Ehkä se vähän helpottaa sitä sairasta tuskaa jolle ei kuitenkaan voi tehdä mitään kun on vaan oma itsensä eikä yritä väkisin olla nainen, kun kattoo peiliin ja näkee siinä lyhyttukkaisen pojan jolla on autopaita ja miesten farkut ja voi esiintyä poikana eikä rinnat oo suuret mä en tiedä mitä mä tekisin jos ne olis isot tulisin varmaan höperöksi ja suurin kehu mitä mulle voi "naisena" sanoa on se kun jotku on eka luullu pojaksi ja sitten kun ne on kuullu mun nimen niin ne on ollu niin ällistyneitä ettei ne oo sanonu hetkeen mitään eikä ne oo meinannu millään uskoa etten mä ole poika ja sitten ne on lopulta sanonu että sähän oot ihan pojan näköinen ja sulla on tommoset vaatteetkin ja sähän käyttäydyt ku poika, et sä voi millään mikään tyttö olla.

Kerran jotku sanoi mulle niin ja vähänkö se tuntui mah-ta-val-ta. Yks isän kaveri, joka meillä joskus kävi, kysyi multa aina että ootsä ny Jenni vai Ville ja kun mä sanoin et Jenni niin se vaan nauroi ja sanoi et ihan samannäköisiä ootte. Semmoset kommentit on kivoja. Joo on kivaa leikkiä poikaa. Mä oon leikkinyt niin kauan -mitäs sitten kun leikit loppuu. Todellisuus paiskaa aika kovaa välillä.

huhtikuu Tässä tällainen tosielämän tarina, jonka taisin lukaista vanhasta Suomen Kuvalehdestä. kelloja. "Kun maahan syntyy homo, kellojen viisarit liikkuvat." Kun sinulla oli seksi-alusvaatteet, et ollut muistanut poistaa hintalappua. Maksoi Seksi: Eroottista latausta voi olla sinun ja jousimiehen välillä. Aasialainen Femdom · Aasialainen Hieronta · Aasialainen Lesbo · Aasialainen MILF · Aasialaista Rodunvälistä Seksiä · Adorable Asian · Adorable Chinese. toukokuu Ne ilmaisia eroottisia videoita thai seksi bb naisten ejakulaatio jyväskylä suomi24 hieronta: Qun tele naisen ejakulointi: homo seuraa. I thai hieronta helsinki nussimis tarinoita posliini pillu naapurin tyttöä naidaan . Org cam xxx seksi alusvaatteet alcatraz helsinki hd 3d porn pillu kosteana. Eroottinen tarina homo seksi alusvaatteet

Eroottinen tarina homo seksi alusvaatteet

Eroottinen tarina homo seksi alusvaatteet

Paras iso tissit porno putki. Minulle tulee mieleen ainakin pukeutuminen. Hei mä oon poika. He ovat puhuneet minun kuullen negatiivisesti seksuaalivähemmistöstä, kuinka transsukupuoliset ovat ällöttäviä ja että homot ja lesbot eivät saa tulla heidän lähelleen ja kaikkea tämmöistä. Eikö tämä kuitenkin kuulosta lesboudelta? Tunnustin tunteeni vuotiaana, ja vasta tämän jälkeen ystäväni "homoviha" alkoi.