Sm bondage porno tähdet homo

sm bondage porno tähdet homo

Teater Mestolan Paradisdoktrinen -komediassa eksistentiaalista maailma-ahdistusta potee ihmisen sijaan Jumala. Esitys alkaa kauas tulevaisuuteen ja toiseen ulottuvuuteen sijoitetulla jaksolla, jossa rastatukkainen ja -partainen Jumala Lidia Bäck potee luomiskramppia ja käy hirtehistä dialogia luonnontieteellisistä paradigmoistaan kiinni pitävän ja vieläkin karvaisemman Charles Darwinin Martin ­Bahne kanssa.

Jumalan on vaikea hyväksyä post-apokalyptisessa tilassa olevan maapallon viimeisten kyborgiasukkaiden, Adamin Bahne ja Evan Iida Kuningas , kadonnutta uskoa ja kyvyttömyyttä edes pyytää apua luojaltaan. Turhautumisestaan huolimatta Jumala päättää antaa ihmiselle vielä uuden mahdollisuuden. Luomisen päivitetyssä versiossa jälleen lihaa ja verta olevat Adam ja Eva aloittavat yhteisen taipaleensa nettitreffeillä vuoden Suomessa ja muodostavat pian syntyvän poikansa Davidin Bäck kanssa hipsteriluokkaisen ydinperheen.

Tätä paratiisia varjostaa tieto siitä, että maapallo on tuhoutumassa 16 vuoden päästä meteoritörmäyksessä. Lähestyvästä maailmanlopusta huolimatta Adam juuttuu haaveeseensa breikata DJ: David puolestaan kasvaa kieroon Milton Friedmanin kummitellessa lastenhuoneessa ja sekoaa murrosiässä kehonrakennusnarsismiin.

Eva sentään potee asiaan­kuuluvaa maailmantuskaa, mutta banalisoi tuntonsa tragikoomisissa video­blogeissaan. On vähemmän yllättävää, että toive ihmisen kääntymisestä nöyremmäksi ja tiedostavammaksi etenee jälleen katastrofiin. Fredrik Lundqvistin ja Joséphine Wistedtin osaava ohjaus, esityksen luova puvustus, lähinnä pahvilaatikoista koostuva lavastus ja silhuetteja taitavasti hyödyntävä valaistus luovat näytelmään persoonallisen maailman.

Fabian Silénin teksti on satiirissaan terävä ja viihdyttävä, mutta hiukan pitkä ja runsaudessaan vaikeasti yhteensopivia aineksia viljelevä. Laura Valkaman kirjoittama ja ­ Ilja Lehtisen ohjaama esitys jakaantuu eriskummallisiin episodeihin, joissa milloin mistäkin lainatut asetelmat, esitystilan fyysiset rajat ja sukupuoliroolit saavat kyytiä. Dialogi on välillä niin kipeää ja meno lavalla villiä, että ainakin ensi-illassa näyttelijöillä oli itselläänkin pokassa pitämistä. Esityksen tähtihetkiä on kohtaus, jossa poronsarvet päässä kaurismäkeläiseen baariin tuleva ja joulupukiksi esittäytyvä hahmo Niina Hosiasluoma ryhtyy tilaamaansa heinäpaalia hetken maisteltuaan jakamaan yleisölle joululahjoiksi käpyjä.

Samalla hän vaatii lavalle tanssivia tonttuja, joita totta tosiaan ilmaantuu. Vielä hilpeämpiin sfääreihin päästään, kun satukuningas Verneri Lilja antaa pirtsakalle alamaiselleen ­ Janna Räsänen viitan sekä miekan ja käskee tätä vartioimaan karkkivaasiaan. Virkaintoisen nuoren ritarin uskollisuutta koetellaan, kun muuten tyhjälle näyttämölle saapuu teatterin kiinteistöväkeä ja nämä eri maailmojen yhteismitattomat osapuolet päätyvät neuvottelemaan esitystilan jakamisesta eri tarkoituksiin. Hässäkän keskellä lavan halki juoksee ilkeästi hähätellen peikko Juho Keränen , joka pöllii aarteen.

Kaikkien episodien takana kulkeva ajatus viittaa itsenäisten valintojen vaikeuteen ja siitä seuraaviin ristiriitoihin ja maailmantuskaan. Esityksen vahvuuksia ovat tekstin oivaltavuus ja toimiva ensemblemeininki. Episodeja vaivaa kuitenkin tietty epätasaisuus. Koko draaman tasolla elämän piinan perimmäinen olemus ei sittenkään kiteydy ihan valmiiksi asti.

Esitykset Viiruksessa päättyivät Miten kävi ja terveisiä. Esitykset Teatteri Takomossa päättyivät G oogle translate tietää, mitä Ménage à trois tarkoittaa: Sitä se ei tiedä, että Ménage à trois on pornolehti.

Kun Iida Rauma ja hänen silloinen kumppaninsa Saija Nojonen alkoivat suunnitella suomalaista queer-pornolehteä, heillä oli idea mutta ei varsinaista kokemusta lehden julkaisemisesta. Rauma on kirjailija, ja hän oli tehnyt töitä myös Demi -lehteen. Nojonen on valosuunnittelija teatterissa. Ei se olisi onnistunut myöskään ilman alkupääomaa.

Sekä Rauma että Nojonen kaivoivat kuvetta lehden painokuluihin. Summa tuntui aika hirveältä, mutta järkeilimme, että jotkut ihmiset laittavat johonkin kuntosalikorttiin yhtä paljon rahaa.

Ajattelimme, että tämä on nyt meidän harrastuksemme. Numeron pääkirjoituksessa Rauma ja Nojonen avaavat sitä, mitä ovat tekemässä. Avainsanat ovat porno, queer ja feminismi: Luoda sanoja ja kuvia sille, että me olemme olemassa. Ménage à trois leviää eri puolille Suomea, mikä on onnellistuttanut Rauman postitustyötä: Nojosen harrastus päätoimittajana päättyi kolmen numeron jälkeen, Rauma on vetäytymässä sivummalle nyt, kahdeksan numeron jälkeen, mutta Kosonen jatkaa yhä yhtenä kantavista voimista.

Lehti on saanut uuden päätoimittajan, jonka ensimmäinen lehti ilmestyi toukokuussa. Päätoimittaja käyttää nimimerkkiä Lilith. Hän ei anna haastattelua kasvotusten eikä puhelimessa, vaan se tehdään sähköpostitse. Ménage à trois on ilmestynyt kaksi kertaa vuodessa, ja uuden päätoimittajan mukaan tämä tulee pysymään ennallaan. Teemat tulevat pysymään yhden sanan pituisina ja mielikuvitteluun kutsuvina kuten ennenkin.

Kun Rauma mietti lehden tyyliä sitä perustaessaan, hän teki linjanvedon. Ménage à trois on runkkausmateriaalia. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Runkkausmateriaali on ollut rajaus sille, että mukana ei ole journalistista materiaalia, jossa esiteltäisiin queer-pornoa tai sen ilmiöitä tai haastateltaisiin ketään.

Lilith on ollut lehden lukija alusta alkaen ja tuntee monta sen tekijää, mutta ei ole itse tehnyt julkaisuun  sisältöä. Kun Rauma kysyi häntä päätoimittajaksi, päätös oli kuitenkin helppo. Uudelle päätoimittajalle Ménage à trois on ennen kaikkea poliittinen projekti. Ja se myös auttaa hahmottamaan, mistä kaikesta voi saada kiksejä ja ettei ole kiksiensä kanssa yksin. Kinky, bdsm ja fetisistinen kuvasto ovat valtavirtaistuneet viimeisten lähi­vuosien aikana.

Queerkulttuuri elää, kukoistaa ja voi hyvin. Toki kaikkea ei tarvitse tajutakaan. Seppo Zetterbergin uusi Viro-historiikki ja Ilmar Taskan esikoisromaani täydentävät suomalaisten kuvaa naapurimaastaan. K ylmän sodan asetelmien oheisvaikutuksena suomalaisten yleistieto Baltian maista jäi vinoutuneeksi ja puutteelliseksi.

Jo alkuun Zetterberg huomauttaa, kuinka — toisin kuin Suomessa — Virossa talonpoikainen kansa eli pitkään saksalaisen yläluokan hallitsemassa maaorjuudessa.

Teoksessa korostuu myös, kuinka Viron kohtalona on ollut päätyä saksalaisten ohella myös puolalaisten, ruotsalaisten, tanskalaisten ja venäläisten suurvalta­pelin alustaksi.

Ruotsin vallan aikana — virolaisen talonpoikaiston asema alkoi parantua ja oma kulttuuritietoisuus nousta, mutta suurta Pohjan sotaa seuranneen venäläisvallan aikana kansan olosuhteet taas heikkenivät. Yhtymäkohtia Suomen historiaan löytyy Zetterbergin kuvaamista venäläistämistoimista, jotka kiihtyivät myös Virossa luvun lopulla.

Tämä vahvisti virolaisten keskuudessa liikehdintää kansallisen autonomian puolesta,. Virolaisille aukesi tilaisuus itsenäisyysmanifestin julkaisemiseen helmikuussa , kun Venäjällä valtaan noussut bolševikkihallinto veti joukkonsa Virosta saksalaisten tieltä. Uudet alistajat eivät kuitenkaan tunnustaneet itsenäisyyttä.

Siihen Viro pääsi kiinni vasta saksalaisten vetäytymisen ja venäläisten kanssa käydyn voittoisan vapaussodan jälkeen solmitussa Tarton rauhassa vuonna Zetterberg arvioi , että juuri virolaisten pitkä historia muiden valtioiden alamaisuudessa vaikutti siihen, että ensimmäisessä perustuslaissa parlamentin valta korostui toimeenpanovallan kustannuksella. Huojuvan monipuoluedemokratian rattaissa kapuloina olivat myös kommunistien vallankaappausyritys ja ääri­oikeistolaisten vapaussodan veteraanien eli vapsien pyrkimykset tasavallan kumoamiseen luvun alussa.

Jälkimmäiseen uhkaan vedoten valtionpäämies Konstantin Päts — julisti vuonna maahan poikkeustilan ja perusti itsensä ympärille autoritäärisen hallinnon. Silti hänenkin oli vuonna taivuttava puna-armeijan miehitykseen, mikä johti demokratian rippeidenkin hävittämiseen. Zetterberg muistuttaa moneen kertaan, miten eri maiden itsenäistymispyrkimykset näyttäytyvät jälkeenpäin johdonmukaisempina prosesseina kuin mitä ne historiallisten hetkien todellisten jännitteiden keskellä olivat.

Virossakin oli sisäisiä toimijoita, joiden intressit tukivat itsenäisyyttä ja tasavaltalaista demokratiaa uhkaa­vien voimien toimintaa. Viron lähihistoriaan ulottuvien asetelmien ymmärtämiseksi on tärkeä huomata natsi-Saksan ja Neuvostoliiton totalitaaristen hallintojen vuoronperään harjoittamat poliittisten vastustajiensa puhdistukset.

Zetterberg nostaa esiin senkin, miten natsihallinnon aikaan — oheiskärsijöitä olivat muun muassa juutalaiset ja romanit. Toisaalta neuvostovallan paluun jälkeen myös monet itsenäisyyttä ajaneet pakenivat maasta tai liittyivät metsäveljiksi kutsuttuun maanalaiseen liikkeeseen. Pobeda on virolaisen Ilmar Taskan s. Taska on kansainvälisesti tunnettu elokuvatuottaja ja teatteriohjaaja.

Kirjassa kuvataan Neuvosto-Viron alkuvaiheen yhteiskunnallista tilaa toisiinsa kietoutuneiden ihmiskohtaloiden kautta. Kirjan alussa upouudella Pobeda-autolla liikkuva salaisen poliisin asiamies saa urkittua asioiden tilaa ymmärtämättömältä pikkupojalta tämän kansallismielisen isän piilopaikan.

Sosialismiin uskova itsekäs kollaboraattori myös viettelee ja pettää pojan äidin, mutta ajautuu itsekin aikanaan systeemin uhriksi. Rinnakkaistarinassa pojan täti, oopperalaulaja Johanna käy kirjeenvaihtoa englantilaisen rakastettunsa, BBC: Nämä kirjassa ainoat nimeltä mainitut henkilöt kehittävät juonen, jonka avulla Johanna saattaa paeta rautaesiripun toiselle puolen.

Kirjassa kuvataan uskottavasti kansallismielisten likvidointia, urkkimisjärjestelmän rakentamista, uuden kielipolitiikan luomista, systeemin sisäistä korruptiota ja virolaisten länsimaihin asettaman toivon hiipumista. Kylmän sodan asetelmat asettuvat uomiinsa. Virolaista väestöä pakkosiirretään Virosta ja muita neuvostokansalaisia Viroon.

Romaanissa virolaisten vaihtoehdoksi piirtyvät ideologinen isänmaanpetturuus, lojaalisuudesta seuraava tuhoutuminen tai pelastautuminen maasta pakenemalla. Historiallisista perusteista huolimatta teoksen rajaus jättää sivuun vuonna Virossa vaikuttaneita ristikkäisiä jännitteitä ja arkista alistumista, jolla oli vähemmän ideologisia perusteita.

Kiinnostavasta asetelmasta huolimatta henkilöhahmot jäävät vertauskuvallisiksi mallityypeiksi eivätkä aivan täysin lihallistu kokonaisiksi psykologisiksi persooniksi. Selvää kuitenkin on, että Viron traumaattisen historian avaamisessa riittää draamallista aineistoa loputtomiin. Rihannaa ja hänen entistä poikaystäväänsä Hexaa syytettiin huijauk­sesta, sillä heidän epäiltiin eronneen ennen saarelle saapumista ja tulleen vain ilmaiselle lomalle. Sain Nissiseltä yksinoikeudella haastattelun, jossa hän kertoo, mitä viettelysten saarella todella tapahtui.

Nissinen myös puolustaa sarjan roolia suomalaisella kulttuuri­kentällä. Mä pyysin Hexaa pissavahdiksi puun eteen. Se suostui ja kehui, että hyvät kannut. Musta ei ollu tuntunu samalta yhdenkään miehen kanssa. Temptation Icelandiin me lähdettiin, koska pitkässä suhteessa tulee väistämättä se hetki, jolloin pitää selvittää, mitä elämältään haluaa. Mä halusin, että Hexa olis valokuvannu mua mun blogiin.

Hexa vaan reenas, ja mä sanoin, että se on joko mä tai penkkipunnerrus. Se ristiriita kasvo valtavaks. Sitten me päätettiin käsitellä sitä ilmoittautumalla reality-ohjelmaan, jossa otetaan parin Bacardi-Colan jälkeen tatuointi pakaraan ja pannaan palju poreileen.

Temptation Icelandsin ansiosta mä tajusin, mikä elämässä on oikeesti tärkeetä. Tärkeetä on omistaa tarpeeks stringibikinejä, että voi pukee uudet jokaiselle iltanuotiolle.

Ja se, että ottaa mikrofonin pois, kun nukkuu lusikassa. Mä haluan korjata sen huhun, että Ande olis rikkonu mun ja Hexan välit. Vaikka mä annoin Andelle sylitanssin, se ei ollut meidän eron syy. Se oli vaan peliä, koska elämä on niinku biljardi.

Välillä kepitetään pussiin ja välillä kaadetaan kepillä jonkun siideri. Mun elämässä on kiinnostavia projekteja. Siinä pikkutuhmia turkulaismiehiä lähetetään Aurinkorannikolle blokkaan Miksun baarin pöytiä ja miettiin, mikä elämässä on tärkeetä. Mulla on siinä haastava rooli. Tapaan Espanjaan lähetettävät miehet lentokentällä ja halaan niitä. Sit kun ne palaa, halaan niitä uudelleen. Mulla on myös joka kerta vieraileva juontajapari.

Ainakin Huutokauppakeisarille Mariskoolin myynyt peppu-Mira on tulossa. Reality-sarjoja tarvittais enemmän, koska yhteiskunnassa on paljon pahoinvointia. Tosi moni löytää Temptationin ansiosta oman juttunsa. Miiakin pääsi jakaan flaijereita Cheekin yksityisbileisiin, ja Cheek sano sille, että hyvät kannut. Se vetää rasvaprosenttiin perustuvalla provikkapalkalla spinning-tunteja ja tähtää eduskuntaan ­Bikinifitness olympialajiksi -puolueesta.

Mä rakastin sitä todella. Taiteilija Aishe Vejdanin uutta maalaussarjaa inspiroivat Kalevala, Shahnameh ja feminismi.

Alun perin Iranista kotoisin oleva taiteilija viimeistelee maalauksia toiseen taidenäyttelyynsä Suomessa. Taiteilijan mukaan sarja on tallenne, joka käsittelee hänen elämäänsä vuoden Suomessa asumisen jälkeen. Nämä kuvat ovat kiinnitetty maalauksiin erittäin pienikokoisina, jotta katsojat tulisivat konkreettisesti lähemmäksi teosta. Haluan kertoa tarinoita ja näyttää siirtolaisuuden prosessina. Haluan ihmisten näkevän minut samaistuttavana eikä eksoottisena muukalaisena. Vejdanin taulut ovat hyvin henkilökohtaisia: Kansalliseepoksesta alun perin lainattu runovirke viittaa Shahnameh -kirjailijan, Ferdowsin , 30 vuoteen, jotka kirjailijalta kuluivat teoksen loppuunsaattamiseen.

Vejdani kertoo sarjan myös olevan hänelle henkilökohtainen tallenne omasta elämästään tämänhetkisessä 30 vuoden iässä. Halusin korostaa tätä asiaa jättämällä tauluihinkin ikään kuin keskeneräisiä kohtia. Epätäydellisyys on mielestäni täydellistä.

Luulen, että jos taiteilijat pysyvät aitoina ja näyttävät elämänsä totuudenmukaisesti töissään, ihmiset pystyvät samaistumaan. Luova ala ei ollut Vejdanin suunnitelmissa. Hän ei edes usko, että kyse on valinnasta. Hän kertoo ensimmäisen herätyksensä taiteisiin tapahtuneen noin vuotiaana, kun hän lupautui auttamaan serkkuaan piirustustehtävässä. Vejdan huomasi osaavansa piirtää. Ennen taideopintojaan Vejdan kuitenkin opiskeli englanninkielistä kirjallisuutta ja suoritti kandidaatin tutkinnon Esfahanin yliopistossa.

Kirjallisuus ei enää riittänyt ilmaisukeinona. Taiteen maisteriopinnot olivat hyvin teoreettisia, joten minun piti itse oppia maalaamaan. Pidänkin itseäni pää­asiassa itseoppineena taiteilijana. Käytännön taideopetukseen Vejdan ei hakeutunut muutenkaan. Hän ei halunnut kenenkään vaikuttavan työnsä suuntaan liikaa. Vaikutteita tuli enemmän kirjallisuuden kuin opettajien kautta. Irigarayn vaikutus näkyy Vejdanin mukaan hänen edellisessä sarjassaan, jossa hän käsitteli naisen asemaa.

Vejdani uskoo, että jo edellisen sarjan perusteella hänet mielletään feministiseksi taiteilijaksi. Tämä sarja ei ole valmiiksi tulkittu, vaan haluan jättää tilaa ihmisten omille ajatuksille abstraktien elementtien kautta.

Vejdani asuu nykyään Turussa suomalaisen aviomiehensä kanssa. Melko erikoinen sattuma — tavata suomalainen mies pikkukaupungissa Pohjois-Iranissa! Maalausprosessi alkaa Vejdanin mukaan ajatustyöllä. Kun idea on muotoutunut, taiteilija pyytää aviomiestään ottamaan itsestään kuvia, joita hän sitten muokkaa kuvankäsittelyohjelmalla. Kanvaasipohjalle tehdään ensin hahmotelma, jonka jälkeen öljyvärejä levitetään siveltimellä ja lastalla kerros kerrokselta.

Taiteilija kertoo työstävänsä ­koko sarjan tauluja samaa aikaa. Yhden maalauksen loppuun saattamiseen menee yleensä noin kuukausi, ja koko seitsemän—kymmenen maalausta käsittävä sarja valmistuu noin puolessa vuodessa. Kun teen maalauskerroksia ja odotan toisten kuivumista, saatan saada uusia ideoita.

Yleensä jätän jotain kohtia ikään kuin kesken. Uskon, että kyse on periksiantamattomuudesta ja motivaatiosta tehdä asioita. Tulevaisuuden suunnitelmistaan taiteilija antaa parhaan mahdollisen vastauksen:. Mielestäni voisimme keskittyä enemmän siihen, mikä meidät yhdistää. Aishe Vejdanin näyttely Lauttasaaren seurakunnan tiloissa Myllykallionrinne 1 S einäjoen laitamilla sijaitsee vanha teollisuusrakennus, Rytmikorjaamo.

Se piilottaa seiniensä sisälle konserttisalin, järjestötoimintaa ja useita yrityksiä. Orkesteria johtaa Seinäjoen elävän musiikin yhdistys, Selmu. Kivelä on ollut mukana Selmun aktiiveissa vuodesta Sitä ennen hän osallistui yhdistyksen toimintaan satunnaisesti. Aikaisemmin Selmu järjesti keikkoja Seinäjoen ravitsemusliikkeissä. Noin tuhat katsojaa vetävä oma klubi on tuonut vakautta toimintaan. Koko kompleksille Kivelä mainitsee esikuvana Ylöjärvellä sijaitsevan Akun tehtaan.

Mielestäni olemme onnistuneet tavoitteessa. Kun tätä taloa katsoo nyt, niin tyhjiä tiloja ei juurikaan ole ja toimintaa on laidasta laitaan. Haaveemme on aika pitkälti toteutunut. Selmun ja yritysten ohella talossa toimii muun muassa Sibelius-Akatemia, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, nuorten soitto-opetusta järjestävä Rytmi-instituutti ja Lastenkulttuurikeskus Louhimo.

Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun Suomen ensimmäinen elävän musiikin yhdistys, Elmu, perustettiin vuonna Helsingissä. Vaikka elmujen toiminnassa on paikallisia painotuksia, niiden kaikkien toimintaa ohjaa tavoite edistää nuorten musiikkikulttuuria.

Seinäjokelaisen Selmun käytännön toimintaa määrittelee paljon myös vuosittain järjestettävä musiikkifestivaali Provinssi, jonka toimintaa pyörittämään yhdistys perustettiin vuonna Yleishyödyllinen yhdistys ei tavoittele toiminnallaan voittoa, vaikka Provinssin ja Rytmikorjaamon ympärillä raha liikkuukin.

Tämä on meidän tapamme toteuttaa sitä tehtävää. Samaa tehtävää toteutettiin Seinäjoen keskustassa reilun parin vuoden ajan myös Bar Viime keväänä ravintola kuitenkin myytiin sitä pyörittäneelle Laura Penttilälle. Tavoitteena on, että Wartti jatkaa kaupungin elävöittämistä jatkossakin ja yhteistyö jatkuu. Rytmikorjaamoa pienempi tapahtumapaikka tarjoaa mahdollisuuden esimerkiksi pienemmille keikoille, teat­terille, leffaklubeille, stand upille ja improvisaatiolle. Rytmikorjaamon sali on niin paljon isompi ja myös kalliimpi, joten sen ohjelmaa täytyy suunnitella hieman tarkemmin kannattavuusvinkkelistä.

Meidän tärkein motiivi baaria ostettaessa oli taata vaihtoehtoisen elävän musiikin ja kulttuurin jatkuminen Seinäjoella. Se, että uusi yrittäjä löytyi jatkamaan toimintaa niinkin läheltä, oli positiivinen yllätys.

Provinssi haalii yleisöä koko valtakunnasta, ja myös Pohjanmaan Tavastiaksi tituleerattu Rytmikorjaamo löytää yleisönsä Seinäjokea laajemmalta alueelta. Ne keräävät yleisöä parinsadan kilometrin säteeltä: Jyväskylä—Tampere—Kokkola-akseli on sellainen mahdollinen raja. Peruskeikoille porukkaa tulee sadankin kilometrin päästä Vaasasta, ja tästä maakunnasta kerätään sakkia aika kivasti.

Esiintyjä­kaartia löytyy kuolemametallista iskelmä­tähtiin. Vaikka Rytmis sijaitsee tällä hetkellä kaupungin laidalla, jopa hieman sen ulkopuolella, kasvaa Seinäjoki kovaa vauhtia sitä kohti. Rytmikorjaamolle johtavan Vaasantien varrella on rakennustyömaa toisen perään. Hyvin tänne on yleisö löytänyt, ja järjestämme bussikyytejä klubi-iltoina. Ja nyt keskusta laajenee sopivasti tänne päin. Rytmikorjaamo ja Selmu ovat kiinnostava sekoitus aatteellista talkootyötä ja kaupallista toimintaa.

Parhaassa tapauksessa nämä voivat tukea toisiaan. Meillä on postituslistalla vapaaehtoisia noin , joista aktiivisia on noin On mahtavaa, että löytyy innokkaita ihmisiä, jotka haluavat panostaa tähän, ja uskon, että se näkyy myös asiakkaille.

Talkootoiminnan ohella saman katon alta löytyvät ne kaupalliset toimijat, jotka omalla satsauksellaan myös tukevat Selmun toimintaa ja tavoitteita. Kiinteistön omistaa Seinä­joen kaupungin omistama yhtiö. Mutta aina voi tehdä enemmän ja poikkitaiteellisemmin. Jatkossa pyrimme tekemään enemmän muutakin kuin musiikkia, myös ruoka- ja juomakulttuuri kuuluvat ohjelmistoomme.

Elävän musiikin yhdistyksen seinäjokelainen haarakonttori roudasi muun muassa Hans Välimäen kokkaamaan klubilleen. Samoin pien­oluihin keskittyvä Lakeuden panimojuhla on kaukana kiljupunkkariperinteestä. Myös suurelle yleisölle vähemmän näkyvissä oleva toiminta on keskeinen osa Selmua. Vuosina — toteutettu, EU: Alihankkijoiden kanssa kommunikoiminen, asioiden aikatauluttaminen ja tuotannon projektijohtaminen on vaikeaa.

Kaikki pitäisi osata tehdä tarjouspyyntöjen suunnittelusta alkaen ja tietää, mitä kaikkea sellaiseen pitää sisällyttää ja miten vastuut jaetaan. Rakenteiden tekeminen toimiviksi helpottaa kaikkia kulttuuritapahtumien toimintaan osallistuvia. Selmun osuus tämän toimivuuden edistämisessä sekä toiminta yhdistys- ja yritysmaailmojen välillä kertoo, että kauas on tultu siitä, kun Selmu perustettiin konkurssiin ajautuneen Provinssirockin järjestäjän, Vaasan läänin kehittyvän musiikin yhdistys Kemu ry: Vuonna suomalaisen Fullsteam Agencyn ostanut saksalainen festivaalijärjestäjä FKV Scorpio puolestaan tuli mukaan Provinssin pyörittämiseen.

Jälleen aatteen palolla pyörivä vapaaehtoistoiminta ja yritystoiminta lyövät kättä. Vaikka touhu on kasvanut ja meno on isoa, ei Selmussa ole koettu tarpeelliseksi keskittyä henkseleiden paukutteluun. Tämän klubin osalta yritämme jatkossakin tehdä parhaamme — haalitaan ne mahdollisimman isot esiintyjät, ja sitten vastapainoksi otetaan punkkia.

Provinssi työllistää vuoden ympäri festivaalijohtaja Sami Rumpusen , ja Kivelä jakaa aikansa puoliksi festivaalin ja yhdistyksen kesken. Puolivuotista työtä Provinssin eteen tekee muutama henkilö ja parin kuukauden pätkän kymmenkunta tyyppiä.

Festivaaliviikonloppuna talkoohommissa on noin tuhat ihmistä ympäri maan ja myös kansainvälisiä vapaaehtoisia — oman kaupungin väki ei riittäisi. Kivelän mukaan tällä hetkellä yksi yhdistyksen tärkeimmistä hankkeista on pari vuotta käynnissä ollut Preppaamo-hanke. Ajattelimme, että tätäkin voisi tehdä vähän järjestelmällisemmin ja mietitymmin. Meille tulee neljän kuukauden jaksoissa työttömiä tekemään erilaisia hommia, ja perehdytämme heitä muun muassa baaritöihin, teknisiin hommiin, tapahtuman järjestämiseen, valo- ja videokuvaukseen.

Se vaatii meiltä aika paljon, ja meillä on kaksi täysipäiväistä työntekijää tekemässä sitä. Tulokset ovat olleet todella hyviä ja osallistujat ovat päässeet hyvällä prosentilla töihin tai kouluun opiskelemaan. Se on ollut mahtavaa seurattavaa. Kaikki oheistoimet , rakenteet ja yhteistyökuviot ovat kuitenkin lopultakin keinoja saavuttaa se elävän musiikin yhdistyksen perustavoite: Oma suunta olisi vetänyt aikanaan jonnekin ihan muualle, mikäli ei olisi ollut tuollaista tapahtumaa ja sitä järjestänyttä yhdistystä.

Kulttuuritapahtu­mat ja eloisa skene tekevät kaupungin houkuttelevaksi ja hyödyttävät aluetta työpaikkojen ja matkailun lisäksi myös epäsuorasti. Minusta Seinäjoella on tällä hetkellä laajemminkin hyvä tekemisen meininki: Nämä kaikki kuuluvat kaupunkikulttuuriin. Sijaissynnytys voisi mahdollistaa miespareille lastenhankinnan.

Eduskuntapuolueet olisivat valmiita arvioimaan sen rajatun sallimisen. S ijaissynnytys eli niin sanottu kohdunvuokraus on ollut Suomessa kiellettyä vuodesta , jolloin hedelmöityshoitolakia muutettiin. Perussuomalaisten poliittinen suunnittelija Riikka Purra kertoo, ettei puolueella ole linjausta sijaissynnytyksestä, mutta asiaa voisi selvittää vastauksena lääketieteellisesti todennettuun lapsettomuuteen.

Myös muut eduskuntapuolueet ovat valmiita uudelleen arvioi­maan sijaissynnytyksen rajoitettua sallimista Suomessa. Varsinaisen linjauksen sijaissynnytyksestä ovat muodostaneet puolueessaan vain vihreät, keskusta ja kokoomus. Kokoomus ja vihreät ha­luavat rajoitetusti sallita sijaissynnytyksen ei-kaupallisessa yhteydessä.

Kokoomuksen virallinen linjaus rajoittuu siihen, että sijaissynnytys tulisi sallia, kun lapsettomuus johtuu lääketieteellisistä syistä. Vihreät on erikseen linjannut, että sijaissynnytyksen mahdollisuus tulisi huomioida myös samaa sukupuolta olevien pariskuntien kohdalla. Muilla puolueilla ei ole toistaiseksi linjausta sijaissynnytyksestä, mutta ne ovat valmiita arvioimaan mahdollisuuksia ei-kaupallisten sijaissynnyttämisen sallimiseen.

Vasemmisto­liiton naispoliittisen sihteerin Silla Kakkolan mukaan ei-kaupallisen sijaissynnytyksen salliminen vastuullisesti ja eettisesti säänneltynä ja myös muut kuin vain heteroparit huomioiden olisi nykyistä täyskieltoa parempi vaihto­ehto.

Myös hedelmöityslain uudistamisen ja sijaissynnytysten puolesta aktiivisesti puhunut keskustan kansanedustaja Hanna Kososen mielestä sijaissynnytys pitäisi sallia ei-kaupallisiin erikseen määriteltyihin tarkoituksiin. Kososen mukaan kieltoa on myös perusteltu sillä, että adoptio on vaihtoehto. Kuitenkin naisille, joille synnyttäminen ei ole mahdollista esimerkiksi sairauden seurauksena, adoptiolupaa ei välttämättä myönnetä. Silloin sijaissynnytys on ainut mahdollisuus lastenhankintaan.

Myös samaa sukupuolta oleville pareille adoptio on lähes mahdotonta, koska monessa maassa on syrjivä lainsäädäntö ja Suomesta on vaikea saada lasta ­adoptioon. Kuitenkin puolueet vaikuttavat olevan yhtä mieltä siitä, että sijaissynnytyksen sallimisesta on keskusteltava.

Jämsän mukaan sekä kaupalliseen että ei-kaupalliseen sijaissynnytykseen liittyy omat riskinsä, kuten psykologiset tekijät ja globaalien pelisääntöjen puute. Jämsän mielestä ei-kaupallisen ja kaupallisen sijaissynnyttämisen ero ei ole myöskään aina täysin yksiselitteinen. Jämsä ei uskoi, että sijaissynnytyksestä tulisi Suomessa miespareille yleisin tapa lastenhankintaan, koska harvat ryhtyisivät vapaaehtoisiksi sijaissynnyttäjiksi ja ulkomailla hoidetut sijaissynnytykset ovat kalliita.

Siitä huolimatta sijaissynnytykselle on tärkeätä saada selkeät säännöt kotimaassa ja kansainvälisesti. Ruotsissa sijaissynnytys on jakanut feminististä liikettä: Suomessa jako ei vaikuta olevan yhtä jyrkkä. Puolueillakin on yhteinen näkemys ainakin siitä, että sijaissynnytystä voi harkita, mutta asiassa on edettävä varovasti ja harkitusti. Syyrialaisilla on teoriassa oikeus oleskelulupaan Turkissa.

Miten työ- ja oleskeluoikeudet toteutuvat käytännössä? Turkissa asuu lähes kolme miljoonaa pakolaista. Heistä arviolta 2,8 miljoonaa on syyrialaisia ja muut enimmäkseen afganistanilaisia, irakilaisia ja iranilaisia. Suuren pakolaismäärän seurauksena Turkki on rakentanut yli kaksikymmentä pakolaisleiriä eri puolille maata. Refugees International -järjestö on arvioinut, että noin 90 prosenttia syyrialaisista pakolaisista asuu kuitenkin kaupungeissa, erityisesti Istanbulissa.

Kahden tyttären äiti Amena saapui lastensa kanssa Turkkiin tammikuussa Hän matkusti tyttäriensä kanssa Damaskoksesta Istanbuliin kävellen. Amenalle pakolaisena eläminen ei sinänsä ole uutta, sillä hänen vanhempansa pakenivat Palestiinasta Syyriaan hänen ollessaan lapsi.

Irtipäästämisellä tarkoitan esimerkiksi, että voi rakastaa kaikkia vanhoja heilojaan, ja olla onnellinen heidän puolestaan kun nyt elävät uusien kumppanien kanssa. Ja tuntea syvää myötätuntoa, jos heillä on surua. Puuma, ei sun tarvi kantaa muusikon suruja harteillasi. Ei sun tarvi ratkaista mitään häben puolestaan. Elämä on, you know. Tsekkaa joku Byron Katien video youtubesta. Pointti ei varmaan ollutkaan se, että onko kirjoittaja nyt onnellisessa suhteessa vai ei, vaan se, että terapian jälkeen hän pystyy sellaiseen entisen ripustautumisen ja muun epäterveen toiminnan sijaan.

Pointtini ei ollut se että olen parisuhteessa, vaan se että olen onnistunut päästämään irti tästä itselleni haitallisesta käytöksestä - parisuhdeviittaus oli vain toteuma mikä sopi tuohon loppuun, ei mikään ylpeilyn aihe jos sillä sen otit.

Enkä myöskään haukkunut ketään hörhöksi enkä sanonut että puuman pitää tästä päästä irti: Ei siis tarvitse vetää herneitä nenään: Suurin piirtein näin minäkin tämän otin vastaan. Mutta menen kyllä nykyisellään kohti parempia aikoja kuin mitä esim.

Auttanee myös se, että mun BFF foreva on psykologi ;. Tähän on pakko kommentoida, että toivottavasti joku kuuntelee sinuakin. Joku muukin kuin tämä blogiyhteisö. Ja tiedän, ettei saisi neuvoa..

Mutta, jos yhtään kiinnostaa, suosittelen sinulle luettavaksi seuraavaa kirjaa http: Luin tuon määritelmän tunnelukoista ja jäin miettimään, että haluaisinko oikeasti edes ainakaan kaikista vapautua? Haluaisinko elää rationaalista elämää, jossa voin kuoliaaksianalysoida ja selittää jokaisen tilanteen käytöksen? Mä olen itseasiassa nykyään aika onnellinen tämmöisenä tunnehullunakin, joka rakastaa kaikkea koppakuoriaisista beigenvärisiin pappoihin. Olen hitaasti käymässä läpi prosessia, jossa minulla alkaa olla aika hyvä olo, ja olen saanut "apua" ulkopuolisten ärsykkeiden käsittelemiseen meditaatiosta ja joogasta jotka tuossa yllä juuri mainitsinkin.

Ja juu, kyllä minuakin kuunnellaan. Kysy vaikka luottoystäviltä, he varmasti sanovat, että ajoittain vähän liikaakin: Sen avulla, jos nyt jotain muutosta tapahtuu, et muutu pelkäksi rationaaliseksi analyytikoksi, vaan ehjemmäksi ihmiseksi, joka on vapaa rakastamaan itseään ja muita. Enemmän flowta elämään vaan.

Mä uskon siihen, että se, mistä et ole tietoinen itsessäsi ohjaa sinua. Siksi on hyvä olla tietoinen tunnelukoistaan. Kirja on minusta hyvä. Mutta ei niin mullistava, että olisi johtanut ainakaan omalla kohdallani rationaaliseen elämään, kuoliaaksianalysointiin tai tunteiden katoamiseen: D Kirja lisää itsetuntemusta ja siksi ajattelin, että saattaisit kiinnostua. Hienoa, että toisten auttamisen lisäksi saat myös itse toisilta tukea. Eikö Ykkösmiestä ihmetytä kun vietät niin paljon aikaa toisten kanssa viestittelyyn?

Mä näen muusikon käytöksessä pikemminkin riippuvuushakuisuutta kuin oikeaa rakkautta ja rakastumista. Mies joka ei aikuistu eikä ota vastuuta vaan sysää itsensä ja oman hyvinvointinsa muille. Sellainen renttu johon rakastuminen voi olla naisen elämän huonoimpia päätöksiä. Ehkä Tyypin kanssa ovatkin löytäneet toisistaan sellaiset riippakivet? Tosin "rakkausaddiktio" tulee väkisin mieleen Puumiksenkin teksteistä joista lukija saa väkisinkin sellaisen kuvan että tälläistä rakastumisen tunnetta on etsitty ja tehty kaikki mahdollinen sen edistämiseksi aina tähtienkatselua myöten.

Haluttu rakastua, ellei tietoisesti niin ainakin varomattomasti. En yleensä hirveästi viestittele ollessani Ykkösmiehen seurassa - joskin Muusikon kanssa voisikin, hehän ovat jo tavanneetkin.

Mutta mieluummin sitten keskitän huomioni Ykkösmieheen, jos tämä kerran on paikalla. Mutta joskus menee aikaisemmin nukkumaan tai on matkoilla. Jep, mulla tuli Muusikosta ihan sama mieleen. On tietysti helpompi tehdä, kuten toiset sanovat ja näin välttää oman vastuun ottaminen, kuin itse tehdä päätöksiä heh, paraskin puhuja. En itse sanoisi että rakastumisen tunnetta on niinkään etsitty, mutta Valokuvaajan kanssa oli alusta asti so. Ja kyllähän rakastuminen on tunteena yleensä positiivinen, eikä sen välttämättä tarvitse johtaa mihinkään konkreettisiin muutoksiin parisuhdepalapeleissä.

No mua just ärsytti se, että jos jollakin on ollut ongelmia, on käynyt terapiassa ja saanut apua, niin ei sitä tilannetta tarvitse projisoida Puumaan. Siis naiseen, joka elää seksittömässä suhteessa, lähtee hakemaan seksiä muualta, kun kotona ei millään irtoa - ja on lopulta niin onnekas, että pelkän panokaverin sijasta löytääkin rakkaussuhteen.

Kaikki tämä pitäen jalat maassa. Miksi Cougarin tapauksessa puhutaan rakkausaddiktiosta nyt? Miksi kukaan ei puhunut seksiaddiktiosta aiemmin? Totta Mooses ihminen halua seksiä ja romantiikkaa, molempia. Tässä päähenkilömme on siirtynyt miehestä toiseen, ja päästänyt aina irti, kun juttu ei ole toiminutkaan.

Addikti hän olisi esimerkiksi, jos vielä miettisi finanssimiestä epätoivoisesti, ja haikailisi muusikon perään tms. Itseasiassa "rakkausaddikti" nimenomaan ei haikaile niitten vanhojen perään vaan koukuttuu siihen rakastumisen tunteeseen. Olen surullisena läheltä seurannut yhtä kaveriani joka on käynyt tämän vuoksi terapiassakin ja iloisena huomannut myöhemmin että hän on saanut apua ja elämä on tasoittunut huomattavasti. Rakkaudessa ja rakastumisessa on paljon myös hyväksynnän hakemista ja sellaisia hormoniryöppyjä läsnä joita ei muualta saa.

Se ei ole sama asia kuin seksiaddiktio jolloin voisi käyttää vaikka maksullisia tai läheisriippuvuus. Tässä muutamia esimerkkejä sivuvaikutuksista.

No ei mulla ainakaan mitään noista oireista ole - olisipa kamalaa jos olisi eroahdistus kun joka tapauksessa nähdään niin harvoin! Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön » tästä. Jollain tapaa olen itsekin ihan yhtä hukassa.

Edellinen juttu Seuraava juttu.

. Esiintyjä­kaartia löytyy kuolemametallista iskelmä­tähtiin. Kaikki oheistoimetrakenteet ja yhteistyökuviot ovat kuitenkin lopultakin keinoja saavuttaa se elävän musiikin yhdistyksen perustavoite: Ajattelimme, että tämä on nyt meidän harrastuksemme. Mulla oli paita, jossa oli rintataskut, joihin tungin kaikki kamani, ja siihen toisen paidan päälle. Tämä on meidän tapamme toteuttaa sitä tehtävää. Kaikki pitäisi osata tehdä tarjouspyyntöjen suunnittelusta alkaen ja tietää, mitä kaikkea sellaiseen pitää sisällyttää ja miten vastuut jaetaan. LAHTI SEKSI HOMOSEKSUAALISEEN SEXSITREFFIT

Homo sihteeri joensuu kiimakalu

Tavallaan se ei ollut täysin uutta. Musta oli jotenkin tuntunut, että mulla kuuluis olla rinnat. Sinä iltana lueskelin, miten hormonikorvaukset toimii ja hormonit vaikuttaa. Mulla oli maanantaina aika psykiatrian polille liit­tyen mun terapiaan. Siellä pyysin lähetteen transtutkimuksiin. Transpolin mukaan olen nainen, koska he toimivat näillä nimikkeillä, joita on. Ymmärrän, että byrokratia joutuu toimimaan rajatuin työkaluin, mutta translakia ei ole haluttu päivittää sitten sen asettamisen.

Se on vuodelta Mulla on ollut aina tosi epämukava olo peniksen kanssa. Ainoa hyöty, mikä siitä oli, oli että pystyi käymään seisaaltaan pissalla. En tykännyt yhtään mistään, mitä se teki. Siellä oli tehtaat, jotka tuotti materiaa. Ja jos sitä ei hoitanut ulos, se tuli minun tapauk­sessani sieltä väkisin ulos. Penis oli ­ällöttävä lötjäke. Loppuvaiheessa ennen genitaali­kirurgiaa, jos näin itseni alasti peilistä ja satuin näkemään alakerran, voin fyysisesti pahoin. Se inhotti niin paljon. Täällä tehdään tasan yhdenlaista kirurgiaa — vaikka täytyy kehua: Suomessa on erittäin pätevät kirurgit.

Olisin kuitenkin itse kaivannut leikkausta, joka ei olisi tehnyt sisälle mitään. Se olisi ollut vaan kosmeettinen. Lopputulos ei ole ihan sen näköinen, mitä haluaisin. Mutta ymmärrän sen, että jos suomessa on 50 transsukupuolista, meillä ei silti voi olla 50 erilaista prosessia.

Se olisi optimaalista mutta ei resurssien kannalta realistista. Jos mut olisi määritelty syntymässä tytöksi ja olisin käynyt läpi cis-tyypillisen [syntymässä määritellylle sukupuolelle tyypillisen] puberteetin, olisin silti transprosessissa. Silloin se prosessi olisi erinäköinen, mutta en olisi kotonani cis-naiskropassakaan.

Mun mielestä on tosi jees olla trans. Vaikka sentyyppinen valta, mitä järjestelmässä käytetään toisten ruumiillista itsemääräämisoikeutta vastaan, on tosi kammottavaa. Toisella puolella on kuitenkin se, että täällä on transprosessi, ja se kuuluu julkiseen terveydenhuoltoon. Mulla on paljon kansainvälisiä ystäviä, monet niistä transihmisiä. Jotkut heistä asuu maissa, joissa ei ole minkäänlaista mahdollisuutta prosessiin.

Sä maksat hoidot itse tai et tee mitään. Tai saatat asua maassa, jossa ei edes saa juridisesti vaihtaa nimeä. Siksi tiedostan myös sen, että on hyvä, että meillä on prosessi, vaikka ongelmallinenkin. Olen kuullut jotain arvioita, kuinka paljon se suunnilleen veronmaksajille maksaa. Jos joku tuntee kauhean suurta vääryyttä siitä, että olen heidän rahoillaan käynyt prosessin, niin voin sen yhden kolmasosa­sentin tilittää haluavien tilille välittömästi, kun niin pieniä rahasummia pysty suomalaisessa pankkijärjestelmässä tilittämään.

Sen näkee, miten ihmiset trans­prosessissa herää ja miten paljon ne saa kiinni elämästä, työllistyy, lähtee opiskelemaan ja pääsee pois ­mielenterveyssotkujen kierteestä. Vaikka se maksaisi kuinka paljon, se tulisi ­huomattavan paljon halvemmaksi kuin olla loppuelämä siinä kierteessä, suljetulla osastolla tai käydä terapiassa pystymättä käymään töissä.

Se prosessi on voimaannuttava henkilötasolla, mutta tietyllä tavalla myös yhteiskunnallisella tasolla, kun jengi pääsee messiin. Haraan edelleen kaikenlaisia kiusaajia vastaan. Tällä hetkellä kiusaajat on iso ryhmä, kuten trans- ja homo­foobikot, rasistit tai antifeministit. Kaikki edistys aiheuttaa aina vastareaktion.

Positiivista on, että edistystä tapahtuu. Näistäkään asioista ei olisi puhuttu julkisesti 20 vuotta sitten, meillä ei ollut puolueita tai opetussuunnitelmaa, joiden ideaan nimenomaan kuuluu, että sukupuolen moninaisuus otetaan huomioon. Transvastaisuus on vastareaktio sille, että ihmisten suvaitsevaisuus kasvaa. Transvastaisuus on selkeästi myös vastareaktio tasa-arvoiselle avioliitolle. Kyllä Aito avioliitto -­väki puhuu edelleen avioliitosta, mutta tuntuu, että ne puhuu melkein ­enemmän sukupuolen moninaisuudesta, miten saatanasta se on.

Koska yksi tappelu on hävitty, siirrytään seuraavaan, joka voidaan ehkä vielä voittaa. Sinne sivulle, samoin kuin mun sarjakuvasivulle, tulee kaikenlaisia kommentteja.

Jos siellä on joku ääliö, sen kommentti ei päädy kommenttikenttään, mutta ne päätyy mun sarjakuvaan. Mulle on tultu kerran heiluttelemaan kikkeliä bussipysäkillä. Sitten se alkoi tulemaan tien yli: Se oli aikaa ennen kuin olin käynyt mitään fyysistä prosessia. Nykyäänkin, jo viisi vuotta prosessia läpikäyneenä, minut säännönmukaisesti sukupuolitetaan mieheksi. Jos joku syrjii mua epäselvän sukupuoleni takia, se on tosi ristiriitainen tilanne.

Kun ihmiset sukupuolittaa väärin, ei ne tee sitä lähtökohtaisesti ilkeyttään. Ok, jotkut tekee, mutta ne tilanteet on aika selkeitä. Mutta se, jos sua ei uskota tai sitä pidetään läppänä, on melkein pahempaa kuin että joku rupee vänkäämään vastaan. Jos joku ottaa mun sukupuolen hauskana läppänä, sitä tietää, että näyttäytyy yksi­selitteisen miespuolisena, vaikka sitä on käynyt aika kovan mankelin sen eteen, ettei niin olisi.

Mut sukupuolitettiin mieheksi myös sen jälkeen, kun olin puhunut, että mun klitorikselle oli tehty haava­hoitoa.

Se ihminen kuitenkin kuuli, kun puhuin olleeni gynekologilla. Mulle tulee ristiriitainen olo siitä, onko väärinsukupuolittamisella väliä. Minähän teen tätä sen takia, että olisin enemmän kotona itseni kanssa. Muut saa ajatella ihan mitä haluaa. Mutta se vaihtelee, kuinka paljon voimavaroja on, ettei se tunnu tosi pahalta. Sukupuolittamisella on päivittäisen elämän kannalta järjettömän vähän mitään merkitystä. Me tehdään 99,9-prosenttisesti kaikki asiat samalla tavalla riippumatta sukupuolesta.

Senkin takia on jännä, miksi se on itselle niin tärkeätä, että pääsi korjaamaan omaa niin fyysistä, henkistä kuin ­juridistakin sukupuolta. Se on kuitenkin viimeiset viisi vuotta ollut tärkein projekti mun elämässä. T oukokuussa julkaistiin raportti tämänhetkisistä homoseksuaa­lisuutta koskevista lainsäädännöistä eri maissa.

Sen julkaissut taho on vuonna perustettu ILGA International lesbian, gay, bisexual, trans and intersex association. Raportin mukaan maassa homo­seksuaalisuus ei ole millään tavalla laillisesti rangaistavaa, kun suostumus on molemminpuolista aikuisten välillä.

Homoseksuaalisuuden kriminalisoivien maiden määrä on raportin mukaan laskussa. Kun vuonna homoseksuaalisuus oli rikos vielä 96 maassa, nyt maiden määrä on laskenut Näistä 72 maasta Näistä sekä miesten että naisten väliset suhteet kieltävistä 45 valtiosta 24 on Afrikassa, 13 Aasiassa, kuusi Amerikoissa ja kaksi Oseaniassa.

Egyptissä homoseksuaalisuutta ei ole kriminalisoitu ja suojaikäraja on yhdenvertainen heteroiden kanssa, mutta käytännössä muut siveyslait aiheuttavat sen, että homoseksuaalisesta käyttäytymisestä rangaistaan. Homoseksuaalisuuden kriminalisoivan lain puuttuminen ei tarkoita, ettei siitä rangaistaisi. Myöskään homoseksuaalisuudesta kuolemaan tuomitsevien maiden osoittaminen ei ole yksinkertaista: Vuonna maita on tähän mennessä neljä, mutta koska alueelliset hallinnot langettavat homo­seksuaalisuudesta kuolemantuomioita myös esimerkiksi sharia-lain pohjalta, maita, joissa kuolemantuomio sallitaan tai sen täytäntöön panosta on näyttöä, on kahdeksan.

Toisaalta vaikka sharia-lakia käytetään Pakistanissa, Afganistanissa, Arabiemiraateissa, Qatarissa ja Mauritaniassa, näissä maissa ei ole näyttöä täytäntöönpannuista kuoleman­tuomioista homoseksuaalisuudesta kahden suostuvan aikuisen välillä. Vain yhdeksässä maassa seksuaalisen suuntautumisen perusteella syrjiminen on mainittu perustuslaissa, mutta toisaalta 72 valtiossa suojataan lailla diskriminaatiolta työelämässä seksuaalisen suuntautumisen perusteella ja 63 valtiossa on muita lakeja, jotka kieltävät syrjinnän seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Raportin mukaan nämä lait todennäköisesti kehittyvät tulevaisuudessa koskemaan yksityiskohtaisemmin esimerkiksi verenluovutuskelpoisuutta sekä suojelua lähisuhdeväkivalta­tapauksissa ja kouluissa. Samansukupuolinen avioliitto on sallittu 23 maassa. Tämän vuoden aikana joukkoon on liittynyt Suomi. Rekisteröityyn parisuhteeseen on mahdollisuus 28 maassa. Samansukupuolisten adoptio-oikeus on voimassa 26 maassa, ja 27 maassa parisuhteen sisäinen adoptio on mahdollista.

Näistä maista yksi on Euroopassa: Lainsäädäntö ei aina vaikuta suoraan asenneilmapiiriin. Monissa maissa homoseksuaalisuus on sallivasta lainsäädännöstä huolimatta stigmatisoivaa. Toisaalta toisessa ääripäässä on asenteiden kiristyminen valmiiksi kireästä lainsäädännöstä tai lainsäädännön puutteesta huolimatta. Tästä ajankohtaisin esimerkki on Tšetšenia, jossa on käynnissä puhdistus homo- ja bimiehistä. Heitä on pidätetty ja viety kidutettavaksi keskitysleirien kaltaisiin olosuhteisiin.

Monessa maassa kyllä tunnustetaan homo- ja biseksuaalien ja heidän perheidensä asema, mutta alle 25 prosentissa valtioista heitä suojellaan lainsäädännön keinoin. Suojelevien lakien luominen ja ­lakien toteutumisesta huolehtiminen tulevat olemaan haasteita monelle maalle.

T rumpetisti Verneri Pohjola on tehnyt levyn isänsä, jazz- ja progelegenda Pekka Pohjolan — musiikista. Tällaista voisi pitää jopa liian kunnianhimoisena projektina, koska isä-Pohjolaa ahkerasti kuunnelleet musadiggarit ovat ainakin mielestään keskivertoa asiantuntevampia rockpoliiseja. Pekka Pohjola oli basisti, joka muutti bändin taustakomppitukijalan jopa soolosoittimeksi, jenkkilegendan ­ Jaco Pastoriuksen malliin.

Verneri Pohjola on trumpetisti, joka on jo tehnyt useamman oman levyn hyvin omanlaisellaan, isäänsä abstraktimmalla ja rennommalla tyylillä. Onko Pekka -nimisen levyn tekeminen isänmurha? Ja tuli tunne, että sitä täytyi muokata. Muokkausta poika-Pohjola totisesti tekikin. Levy on paljon sähköisempää mättöä, ei niin rauhallisen melodista kuin isä-Pohjolan. Mutta sitten tajusin, että mä olen hyvinkin väärässä. Mitä kauemmas edettiin, sitä enemmän aloin kunnioittaa niitä sävellyksiä ja samalla tehdä omia juttuja.

Lopulta siitä tuli sekä isänmurha että rakkaudentunnustus isälle. Musiikkia ei kukaan voi omistaa, ja jotta Pekka Pohjolan sävellykset saisivat uutta yleisöä, tämä levy on tervetullut pläjäys jo ukkoutuneeseen progeskeneen. Levyn tekeminen alkoi Verneri Pohjolan taiteellisesta kriisistä. Hän avaa Pekan alkuaikoja: Mun oli pakko pitää taukoa, ja mä peruin töitä. Sitten tuli vahva halu tehdä tämä.

Halusin tehdä välillä jotain, johon saisin rokimpia soundeja. Enkä oikein löytänyt omista bändijutuista mitään siihen. Pekan aloittava The Dragon of Kätkä­vaara — isällä Kätkävaaran lohikäärme — on hurjempaa rockmättöä kuin isällä koskaan. Levyn edetessä kuullaan tuttuja kaikuja klassikoista, mutta Verneri Pohjolan uusi bändi nostaa biisit ihan eri sfääreihin.

Sehän ei tietenkään uusia kuulijoita haittaa. Verneri Pohjola kuuluu uuteen, nykyään varsinkin pääkaupunkiseudulla sangen muodikkaaseen jazzsukupolveen, jonka musiikki kerää runsaasti keikkayleisöä. Koko bändi toimii oikein hyvin, mutta Verneri Pohjolan rooli on ­ehdottomasti keskeisin ja kuuluvin. Hän ei pidättele itseään vaan improvisoi ja nousee lentoon joka biisissä hänelle tunnusomaisin sähköisin soundein.

Vielä muutama vuosi sitten Pekka Pohjolan bändi soitti hovipaikassaan Tavastialla tarkkaan Pohjolan sovitusten mukaan, vaikka Pohjola oli edesmennyt lähes kymmenen vuotta aiemmin. Eikö maestro sallinut bändilleen vapauksia? Pekka Pohjolan bändissä soittanut pianisti Seppo Kantonen vastaa:. Hän näytti jopa, miten soinnut purkautuvat.

Verneri Pohjola on kuullut isänsä biisejä paitsi levyltä myös keikoilla. Ne ovat alun perin Pekka Pohjolan Changing Waters -levyltä Pohjola mainitsee lopuksi vielä ­ Pekalle päätyneen suosikkibiisinsä, jonka isä-Pekka levytti, kun Verneri oli vasta kolmevuotias:. Mun poika on tykännyt lohikäärmeistä ja miettinyt kovasti ukkia, kun ei koskaan ehtinyt sitä tapaamaan. Meriteatterin, Teater Mestolan ja Teatteri Takomon esityksissä koetellaan eksistentiaalisten valintojen rajoja.

N aantalin Rymättylästä tulevan Meriteatterin esitys Maailman meri — vesi on maailman muisti sijoittuu kotisatamaansa Röölään ja Kenian pohjoisrannikon Lamun saarelle. Anni Mikkelssonin kirjoittamassa ja ohjaamassa esityksessä käsitellään ihmisen luontosuhteen kriisiytymistä liikakalastuksen, merien saastumisen ja ilmastonmuutoksen höykyttämissä olosuhteissa. Runollisen esityksen punaisena lankana kulkee elämäntavan muutosta eri aikatasoilla havannoivan Merin Ella Mettänen ja hänen isänsä ­Erkin Hannes Mikkelsson vuoropuhelu.

Jälkimmäinen herää hiukan höperehtivällä tavalla etsimään yhteyttään ympäröivään luontoon ja vanhoihin kertomuksiin. Esityksen tyylilajissa nojataan paljon vanhanaikaisen tarinankerronnan maneereihin, lauluihin ja yhteiseen musisointiin. Yhteisöllisyyttä vahvistetaan myös tarjoamalla yleisölle ruokaa ja kutsumalla katsojat nuotiopiiriin seuramaan kuolevan Erkin shamanistista siirtymää osaksi luonnon kiertokulkua.

Lopussa kuullaan Lamulla eläneen Mwana Kupona binti Mshamin k. Hiukan kotikutoisen oloisen esityksen kantaaottavuudessa on jotain urhoollista ja maailmankatsomuksellisessa vilpittömyydessä aidosti ihon alle luikertelevaa. Keväällä Helsingin Korjaamolla vieraillut esitys onnistunee heinäkuun Röölän esityksissä välittämään vielä yhden lisäkerroksen ihmisen ympäristö­suhteen monitasoisuuteen.

Teater Mestolan Paradisdoktrinen -komediassa eksistentiaalista maailma-ahdistusta potee ihmisen sijaan Jumala. Esitys alkaa kauas tulevaisuuteen ja toiseen ulottuvuuteen sijoitetulla jaksolla, jossa rastatukkainen ja -partainen Jumala Lidia Bäck potee luomiskramppia ja käy hirtehistä dialogia luonnontieteellisistä paradigmoistaan kiinni pitävän ja vieläkin karvaisemman Charles Darwinin Martin ­Bahne kanssa.

Jumalan on vaikea hyväksyä post-apokalyptisessa tilassa olevan maapallon viimeisten kyborgiasukkaiden, Adamin Bahne ja Evan Iida Kuningas , kadonnutta uskoa ja kyvyttömyyttä edes pyytää apua luojaltaan. Turhautumisestaan huolimatta Jumala päättää antaa ihmiselle vielä uuden mahdollisuuden. Luomisen päivitetyssä versiossa jälleen lihaa ja verta olevat Adam ja Eva aloittavat yhteisen taipaleensa nettitreffeillä vuoden Suomessa ja muodostavat pian syntyvän poikansa Davidin Bäck kanssa hipsteriluokkaisen ydinperheen.

Tätä paratiisia varjostaa tieto siitä, että maapallo on tuhoutumassa 16 vuoden päästä meteoritörmäyksessä. Lähestyvästä maailmanlopusta huolimatta Adam juuttuu haaveeseensa breikata DJ: David puolestaan kasvaa kieroon Milton Friedmanin kummitellessa lastenhuoneessa ja sekoaa murrosiässä kehonrakennusnarsismiin. Eva sentään potee asiaan­kuuluvaa maailmantuskaa, mutta banalisoi tuntonsa tragikoomisissa video­blogeissaan.

On vähemmän yllättävää, että toive ihmisen kääntymisestä nöyremmäksi ja tiedostavammaksi etenee jälleen katastrofiin. Fredrik Lundqvistin ja Joséphine Wistedtin osaava ohjaus, esityksen luova puvustus, lähinnä pahvilaatikoista koostuva lavastus ja silhuetteja taitavasti hyödyntävä valaistus luovat näytelmään persoonallisen maailman. Fabian Silénin teksti on satiirissaan terävä ja viihdyttävä, mutta hiukan pitkä ja runsaudessaan vaikeasti yhteensopivia aineksia viljelevä.

Laura Valkaman kirjoittama ja ­ Ilja Lehtisen ohjaama esitys jakaantuu eriskummallisiin episodeihin, joissa milloin mistäkin lainatut asetelmat, esitystilan fyysiset rajat ja sukupuoliroolit saavat kyytiä. Dialogi on välillä niin kipeää ja meno lavalla villiä, että ainakin ensi-illassa näyttelijöillä oli itselläänkin pokassa pitämistä.

Esityksen tähtihetkiä on kohtaus, jossa poronsarvet päässä kaurismäkeläiseen baariin tuleva ja joulupukiksi esittäytyvä hahmo Niina Hosiasluoma ryhtyy tilaamaansa heinäpaalia hetken maisteltuaan jakamaan yleisölle joululahjoiksi käpyjä.

Samalla hän vaatii lavalle tanssivia tonttuja, joita totta tosiaan ilmaantuu. Vielä hilpeämpiin sfääreihin päästään, kun satukuningas Verneri Lilja antaa pirtsakalle alamaiselleen ­ Janna Räsänen viitan sekä miekan ja käskee tätä vartioimaan karkkivaasiaan. Virkaintoisen nuoren ritarin uskollisuutta koetellaan, kun muuten tyhjälle näyttämölle saapuu teatterin kiinteistöväkeä ja nämä eri maailmojen yhteismitattomat osapuolet päätyvät neuvottelemaan esitystilan jakamisesta eri tarkoituksiin.

Hässäkän keskellä lavan halki juoksee ilkeästi hähätellen peikko Juho Keränen , joka pöllii aarteen. Kaikkien episodien takana kulkeva ajatus viittaa itsenäisten valintojen vaikeuteen ja siitä seuraaviin ristiriitoihin ja maailmantuskaan.

Esityksen vahvuuksia ovat tekstin oivaltavuus ja toimiva ensemblemeininki. Episodeja vaivaa kuitenkin tietty epätasaisuus. Koko draaman tasolla elämän piinan perimmäinen olemus ei sittenkään kiteydy ihan valmiiksi asti. Esitykset Viiruksessa päättyivät Miten kävi ja terveisiä. Esitykset Teatteri Takomossa päättyivät G oogle translate tietää, mitä Ménage à trois tarkoittaa: Sitä se ei tiedä, että Ménage à trois on pornolehti.

Kun Iida Rauma ja hänen silloinen kumppaninsa Saija Nojonen alkoivat suunnitella suomalaista queer-pornolehteä, heillä oli idea mutta ei varsinaista kokemusta lehden julkaisemisesta. Rauma on kirjailija, ja hän oli tehnyt töitä myös Demi -lehteen. Nojonen on valosuunnittelija teatterissa. Ei se olisi onnistunut myöskään ilman alkupääomaa. Sekä Rauma että Nojonen kaivoivat kuvetta lehden painokuluihin. Summa tuntui aika hirveältä, mutta järkeilimme, että jotkut ihmiset laittavat johonkin kuntosalikorttiin yhtä paljon rahaa.

Ajattelimme, että tämä on nyt meidän harrastuksemme. Numeron pääkirjoituksessa Rauma ja Nojonen avaavat sitä, mitä ovat tekemässä. Avainsanat ovat porno, queer ja feminismi: Luoda sanoja ja kuvia sille, että me olemme olemassa. Ménage à trois leviää eri puolille Suomea, mikä on onnellistuttanut Rauman postitustyötä: Nojosen harrastus päätoimittajana päättyi kolmen numeron jälkeen, Rauma on vetäytymässä sivummalle nyt, kahdeksan numeron jälkeen, mutta Kosonen jatkaa yhä yhtenä kantavista voimista.

Lehti on saanut uuden päätoimittajan, jonka ensimmäinen lehti ilmestyi toukokuussa. Päätoimittaja käyttää nimimerkkiä Lilith. Hän ei anna haastattelua kasvotusten eikä puhelimessa, vaan se tehdään sähköpostitse. Ménage à trois on ilmestynyt kaksi kertaa vuodessa, ja uuden päätoimittajan mukaan tämä tulee pysymään ennallaan. Teemat tulevat pysymään yhden sanan pituisina ja mielikuvitteluun kutsuvina kuten ennenkin. Kun Rauma mietti lehden tyyliä sitä perustaessaan, hän teki linjanvedon.

Ménage à trois on runkkausmateriaalia. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Runkkausmateriaali on ollut rajaus sille, että mukana ei ole journalistista materiaalia, jossa esiteltäisiin queer-pornoa tai sen ilmiöitä tai haastateltaisiin ketään. Lilith on ollut lehden lukija alusta alkaen ja tuntee monta sen tekijää, mutta ei ole itse tehnyt julkaisuun  sisältöä. Kun Rauma kysyi häntä päätoimittajaksi, päätös oli kuitenkin helppo.

Uudelle päätoimittajalle Ménage à trois on ennen kaikkea poliittinen projekti. Ja se myös auttaa hahmottamaan, mistä kaikesta voi saada kiksejä ja ettei ole kiksiensä kanssa yksin. Kinky, bdsm ja fetisistinen kuvasto ovat valtavirtaistuneet viimeisten lähi­vuosien aikana.

Queerkulttuuri elää, kukoistaa ja voi hyvin. Toki kaikkea ei tarvitse tajutakaan. Seppo Zetterbergin uusi Viro-historiikki ja Ilmar Taskan esikoisromaani täydentävät suomalaisten kuvaa naapurimaastaan. K ylmän sodan asetelmien oheisvaikutuksena suomalaisten yleistieto Baltian maista jäi vinoutuneeksi ja puutteelliseksi. Jo alkuun Zetterberg huomauttaa, kuinka — toisin kuin Suomessa — Virossa talonpoikainen kansa eli pitkään saksalaisen yläluokan hallitsemassa maaorjuudessa.

Teoksessa korostuu myös, kuinka Viron kohtalona on ollut päätyä saksalaisten ohella myös puolalaisten, ruotsalaisten, tanskalaisten ja venäläisten suurvalta­pelin alustaksi. Ruotsin vallan aikana — virolaisen talonpoikaiston asema alkoi parantua ja oma kulttuuritietoisuus nousta, mutta suurta Pohjan sotaa seuranneen venäläisvallan aikana kansan olosuhteet taas heikkenivät.

Yhtymäkohtia Suomen historiaan löytyy Zetterbergin kuvaamista venäläistämistoimista, jotka kiihtyivät myös Virossa luvun lopulla. Tämä vahvisti virolaisten keskuudessa liikehdintää kansallisen autonomian puolesta,. Virolaisille aukesi tilaisuus itsenäisyysmanifestin julkaisemiseen helmikuussa , kun Venäjällä valtaan noussut bolševikkihallinto veti joukkonsa Virosta saksalaisten tieltä.

Uudet alistajat eivät kuitenkaan tunnustaneet itsenäisyyttä. Siihen Viro pääsi kiinni vasta saksalaisten vetäytymisen ja venäläisten kanssa käydyn voittoisan vapaussodan jälkeen solmitussa Tarton rauhassa vuonna Zetterberg arvioi , että juuri virolaisten pitkä historia muiden valtioiden alamaisuudessa vaikutti siihen, että ensimmäisessä perustuslaissa parlamentin valta korostui toimeenpanovallan kustannuksella.

Huojuvan monipuoluedemokratian rattaissa kapuloina olivat myös kommunistien vallankaappausyritys ja ääri­oikeistolaisten vapaussodan veteraanien eli vapsien pyrkimykset tasavallan kumoamiseen luvun alussa.

Jälkimmäiseen uhkaan vedoten valtionpäämies Konstantin Päts — julisti vuonna maahan poikkeustilan ja perusti itsensä ympärille autoritäärisen hallinnon. Silti hänenkin oli vuonna taivuttava puna-armeijan miehitykseen, mikä johti demokratian rippeidenkin hävittämiseen.

Zetterberg muistuttaa moneen kertaan, miten eri maiden itsenäistymispyrkimykset näyttäytyvät jälkeenpäin johdonmukaisempina prosesseina kuin mitä ne historiallisten hetkien todellisten jännitteiden keskellä olivat. Virossakin oli sisäisiä toimijoita, joiden intressit tukivat itsenäisyyttä ja tasavaltalaista demokratiaa uhkaa­vien voimien toimintaa.

Viron lähihistoriaan ulottuvien asetelmien ymmärtämiseksi on tärkeä huomata natsi-Saksan ja Neuvostoliiton totalitaaristen hallintojen vuoronperään harjoittamat poliittisten vastustajiensa puhdistukset. Zetterberg nostaa esiin senkin, miten natsihallinnon aikaan — oheiskärsijöitä olivat muun muassa juutalaiset ja romanit. Toisaalta neuvostovallan paluun jälkeen myös monet itsenäisyyttä ajaneet pakenivat maasta tai liittyivät metsäveljiksi kutsuttuun maanalaiseen liikkeeseen.

Pobeda on virolaisen Ilmar Taskan s. Taska on kansainvälisesti tunnettu elokuvatuottaja ja teatteriohjaaja. Kirjassa kuvataan Neuvosto-Viron alkuvaiheen yhteiskunnallista tilaa toisiinsa kietoutuneiden ihmiskohtaloiden kautta. Kirjan alussa upouudella Pobeda-autolla liikkuva salaisen poliisin asiamies saa urkittua asioiden tilaa ymmärtämättömältä pikkupojalta tämän kansallismielisen isän piilopaikan. Sosialismiin uskova itsekäs kollaboraattori myös viettelee ja pettää pojan äidin, mutta ajautuu itsekin aikanaan systeemin uhriksi.

Rinnakkaistarinassa pojan täti, oopperalaulaja Johanna käy kirjeenvaihtoa englantilaisen rakastettunsa, BBC: Nämä kirjassa ainoat nimeltä mainitut henkilöt kehittävät juonen, jonka avulla Johanna saattaa paeta rautaesiripun toiselle puolen. Kirjassa kuvataan uskottavasti kansallismielisten likvidointia, urkkimisjärjestelmän rakentamista, uuden kielipolitiikan luomista, systeemin sisäistä korruptiota ja virolaisten länsimaihin asettaman toivon hiipumista.

Kylmän sodan asetelmat asettuvat uomiinsa. Virolaista väestöä pakkosiirretään Virosta ja muita neuvostokansalaisia Viroon. Romaanissa virolaisten vaihtoehdoksi piirtyvät ideologinen isänmaanpetturuus, lojaalisuudesta seuraava tuhoutuminen tai pelastautuminen maasta pakenemalla.

Historiallisista perusteista huolimatta teoksen rajaus jättää sivuun vuonna Virossa vaikuttaneita ristikkäisiä jännitteitä ja arkista alistumista, jolla oli vähemmän ideologisia perusteita. Kiinnostavasta asetelmasta huolimatta henkilöhahmot jäävät vertauskuvallisiksi mallityypeiksi eivätkä aivan täysin lihallistu kokonaisiksi psykologisiksi persooniksi.

Selvää kuitenkin on, että Viron traumaattisen historian avaamisessa riittää draamallista aineistoa loputtomiin. Rihannaa ja hänen entistä poikaystäväänsä Hexaa syytettiin huijauk­sesta, sillä heidän epäiltiin eronneen ennen saarelle saapumista ja tulleen vain ilmaiselle lomalle. Sain Nissiseltä yksinoikeudella haastattelun, jossa hän kertoo, mitä viettelysten saarella todella tapahtui. Nissinen myös puolustaa sarjan roolia suomalaisella kulttuuri­kentällä.

Mä pyysin Hexaa pissavahdiksi puun eteen. Se suostui ja kehui, että hyvät kannut. Musta ei ollu tuntunu samalta yhdenkään miehen kanssa. Temptation Icelandiin me lähdettiin, koska pitkässä suhteessa tulee väistämättä se hetki, jolloin pitää selvittää, mitä elämältään haluaa.

Mä halusin, että Hexa olis valokuvannu mua mun blogiin. Hexa vaan reenas, ja mä sanoin, että se on joko mä tai penkkipunnerrus. Se ristiriita kasvo valtavaks.

Sitten me päätettiin käsitellä sitä ilmoittautumalla reality-ohjelmaan, jossa otetaan parin Bacardi-Colan jälkeen tatuointi pakaraan ja pannaan palju poreileen. Temptation Icelandsin ansiosta mä tajusin, mikä elämässä on oikeesti tärkeetä. Tärkeetä on omistaa tarpeeks stringibikinejä, että voi pukee uudet jokaiselle iltanuotiolle. Ja se, että ottaa mikrofonin pois, kun nukkuu lusikassa. Mä haluan korjata sen huhun, että Ande olis rikkonu mun ja Hexan välit. Vaikka mä annoin Andelle sylitanssin, se ei ollut meidän eron syy.

Se oli vaan peliä, koska elämä on niinku biljardi. Välillä kepitetään pussiin ja välillä kaadetaan kepillä jonkun siideri. Mun elämässä on kiinnostavia projekteja. Siinä pikkutuhmia turkulaismiehiä lähetetään Aurinkorannikolle blokkaan Miksun baarin pöytiä ja miettiin, mikä elämässä on tärkeetä. Mulla on siinä haastava rooli. Tapaan Espanjaan lähetettävät miehet lentokentällä ja halaan niitä.

Sit kun ne palaa, halaan niitä uudelleen. Mulla on myös joka kerta vieraileva juontajapari. Ainakin Huutokauppakeisarille Mariskoolin myynyt peppu-Mira on tulossa. Reality-sarjoja tarvittais enemmän, koska yhteiskunnassa on paljon pahoinvointia. Tosi moni löytää Temptationin ansiosta oman juttunsa. Miiakin pääsi jakaan flaijereita Cheekin yksityisbileisiin, ja Cheek sano sille, että hyvät kannut. Se vetää rasvaprosenttiin perustuvalla provikkapalkalla spinning-tunteja ja tähtää eduskuntaan ­Bikinifitness olympialajiksi -puolueesta.

Mä rakastin sitä todella. Taiteilija Aishe Vejdanin uutta maalaussarjaa inspiroivat Kalevala, Shahnameh ja feminismi. Alun perin Iranista kotoisin oleva taiteilija viimeistelee maalauksia toiseen taidenäyttelyynsä Suomessa. Taiteilijan mukaan sarja on tallenne, joka käsittelee hänen elämäänsä vuoden Suomessa asumisen jälkeen.

Olin meinaa joskus itse samanlainen, "rakastuin" lähestulkoon jokaiseen mieheen joka hymyili minulle - ei se kuitenkaan rakkautta ollut, ei todellakaan, vaan olin itse vain niin kipeä ja niin yksin että halusin palavasti rakastaa jotakuta ja jonkun rakastavan minua.

Valitettavasti ongelmat kuitenkaan harvoin ratkeavat pelkällä rakkaudella, mutta terapeutin avulla kyllä voivat. Nykyään onnellisessa parisuhteessa oleva ja itselleen enemmän tai vähemmän sielunrauhan saavuttanut. Juu, siis jossain en jaksa etsiä missä olen sanonutkin, että käytän sanaa "rakastaa" aika höllin perustein. Eli pystyn kyllä erottamaan ihastumisen, himon, rakastumisen ja oikean rakastamisen , mutta yleensä en viitsi.

Koska onhan se niin, että siinä hötössä on kiva elää. Mä olen aika hyvin löytänyt sielunrauhani ainakin toistaiseksi joogasta ja meditoinnista.

Mutta kiitos neuvosta, olen terapiaakin kyllä miettinyt, siis en pelkästään tämän "rakastamisen" takia, vaan vähän laajemmastikin. Kuitenkin huomaan itsessäni tiettyjä toimintatapoja tietyissä tilanteissa tätä nyt sen enempää tässä avaamatta , joista olisi kiva päästä eroon.

Olet onnellisessa parisuhteessa, sehän tekee sinusta Auktoriteetin, joka voi neuvoa meitä polyamoristeja sun muita hörhöjä saamaan ammattiauttajalta apua rakastumaan vähemmän. Erittäin tervettä Puumassa on minusta se, että hän osaa päästää irti. Irtipäästäminen ja sen taito onkin heittäytymisen edellytys. Minäkin osaan heittäytyä, ja oken tulossa taitavammaksi myös irtipäästämisessä.

Irtipäästämisellä tarkoitan esimerkiksi, että voi rakastaa kaikkia vanhoja heilojaan, ja olla onnellinen heidän puolestaan kun nyt elävät uusien kumppanien kanssa. Ja tuntea syvää myötätuntoa, jos heillä on surua. Puuma, ei sun tarvi kantaa muusikon suruja harteillasi. Ei sun tarvi ratkaista mitään häben puolestaan. Elämä on, you know. Tsekkaa joku Byron Katien video youtubesta. Pointti ei varmaan ollutkaan se, että onko kirjoittaja nyt onnellisessa suhteessa vai ei, vaan se, että terapian jälkeen hän pystyy sellaiseen entisen ripustautumisen ja muun epäterveen toiminnan sijaan.

Pointtini ei ollut se että olen parisuhteessa, vaan se että olen onnistunut päästämään irti tästä itselleni haitallisesta käytöksestä - parisuhdeviittaus oli vain toteuma mikä sopi tuohon loppuun, ei mikään ylpeilyn aihe jos sillä sen otit.

Enkä myöskään haukkunut ketään hörhöksi enkä sanonut että puuman pitää tästä päästä irti: Ei siis tarvitse vetää herneitä nenään: Suurin piirtein näin minäkin tämän otin vastaan.

Mutta menen kyllä nykyisellään kohti parempia aikoja kuin mitä esim. Auttanee myös se, että mun BFF foreva on psykologi ;. Tähän on pakko kommentoida, että toivottavasti joku kuuntelee sinuakin. Joku muukin kuin tämä blogiyhteisö. Ja tiedän, ettei saisi neuvoa.. Mutta, jos yhtään kiinnostaa, suosittelen sinulle luettavaksi seuraavaa kirjaa http: Luin tuon määritelmän tunnelukoista ja jäin miettimään, että haluaisinko oikeasti edes ainakaan kaikista vapautua?

Haluaisinko elää rationaalista elämää, jossa voin kuoliaaksianalysoida ja selittää jokaisen tilanteen käytöksen? Mä olen itseasiassa nykyään aika onnellinen tämmöisenä tunnehullunakin, joka rakastaa kaikkea koppakuoriaisista beigenvärisiin pappoihin. Olen hitaasti käymässä läpi prosessia, jossa minulla alkaa olla aika hyvä olo, ja olen saanut "apua" ulkopuolisten ärsykkeiden käsittelemiseen meditaatiosta ja joogasta jotka tuossa yllä juuri mainitsinkin. Ja juu, kyllä minuakin kuunnellaan.

Kysy vaikka luottoystäviltä, he varmasti sanovat, että ajoittain vähän liikaakin: Sen avulla, jos nyt jotain muutosta tapahtuu, et muutu pelkäksi rationaaliseksi analyytikoksi, vaan ehjemmäksi ihmiseksi, joka on vapaa rakastamaan itseään ja muita.

Enemmän flowta elämään vaan. Mä uskon siihen, että se, mistä et ole tietoinen itsessäsi ohjaa sinua. Siksi on hyvä olla tietoinen tunnelukoistaan. Kirja on minusta hyvä. Mutta ei niin mullistava, että olisi johtanut ainakaan omalla kohdallani rationaaliseen elämään, kuoliaaksianalysointiin tai tunteiden katoamiseen: D Kirja lisää itsetuntemusta ja siksi ajattelin, että saattaisit kiinnostua. Hienoa, että toisten auttamisen lisäksi saat myös itse toisilta tukea. Eikö Ykkösmiestä ihmetytä kun vietät niin paljon aikaa toisten kanssa viestittelyyn?

Mä näen muusikon käytöksessä pikemminkin riippuvuushakuisuutta kuin oikeaa rakkautta ja rakastumista. Mies joka ei aikuistu eikä ota vastuuta vaan sysää itsensä ja oman hyvinvointinsa muille. Sellainen renttu johon rakastuminen voi olla naisen elämän huonoimpia päätöksiä. Ehkä Tyypin kanssa ovatkin löytäneet toisistaan sellaiset riippakivet? Tosin "rakkausaddiktio" tulee väkisin mieleen Puumiksenkin teksteistä joista lukija saa väkisinkin sellaisen kuvan että tälläistä rakastumisen tunnetta on etsitty ja tehty kaikki mahdollinen sen edistämiseksi aina tähtienkatselua myöten.

Haluttu rakastua, ellei tietoisesti niin ainakin varomattomasti. En yleensä hirveästi viestittele ollessani Ykkösmiehen seurassa - joskin Muusikon kanssa voisikin, hehän ovat jo tavanneetkin. Mutta mieluummin sitten keskitän huomioni Ykkösmieheen, jos tämä kerran on paikalla.

Mutta joskus menee aikaisemmin nukkumaan tai on matkoilla. Jep, mulla tuli Muusikosta ihan sama mieleen. On tietysti helpompi tehdä, kuten toiset sanovat ja näin välttää oman vastuun ottaminen, kuin itse tehdä päätöksiä heh, paraskin puhuja.

En itse sanoisi että rakastumisen tunnetta on niinkään etsitty, mutta Valokuvaajan kanssa oli alusta asti so. Ja kyllähän rakastuminen on tunteena yleensä positiivinen, eikä sen välttämättä tarvitse johtaa mihinkään konkreettisiin muutoksiin parisuhdepalapeleissä. No mua just ärsytti se, että jos jollakin on ollut ongelmia, on käynyt terapiassa ja saanut apua, niin ei sitä tilannetta tarvitse projisoida Puumaan. Siis naiseen, joka elää seksittömässä suhteessa, lähtee hakemaan seksiä muualta, kun kotona ei millään irtoa - ja on lopulta niin onnekas, että pelkän panokaverin sijasta löytääkin rakkaussuhteen.

Kaikki tämä pitäen jalat maassa. Miksi Cougarin tapauksessa puhutaan rakkausaddiktiosta nyt? Miksi kukaan ei puhunut seksiaddiktiosta aiemmin?

MIES MASTURBOI HALVAT HOMO LENTOKENTTÄHOTELLIT VANTAA